Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä nämä opiskelisivat suomen kielen että osaisivat kielen jo valmiiksi tänne tullessaan? Miksi Suomesta pyritään koko ajan antamaan se virheellinen käsitys että täällä puhutaan yleisesti englantia ja sillä pärjää niin työssä kuin vapaalla? 

Voi opetella vaikka netissä alkeita. Ei se niin kauhean vaikeaa ole. On olemassa duolingoa ja kaikenlaisia sovelluksia siihen.

Mites muuten tuo tutkinto? Ei taida pakistanilaisen psykologin paperit ihan sellaisenaan kelvata Suomessa vaan osaaminen on näytettävä täällä kokeella?

Psykologin töihin ei pakistanilaisia papereilla ole mitään asiaa Suomessa. Pitää olla laillistetun psykologin pätevyys ja sitä voi olla vaikea saada jopa muiden EU-maista tulevien psykologien. Sama tilanne lääkäreillä. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi skeptisyyteni, mutta jotain jälleen kerran jutussa mättää. Muuttaa siis Pakistanista juuri Suomeen töiden perässä, kun Pakistanissa on jossain asiantuntijaroolissa järjestössä ja on psykologian kandi. Ensimmäinen kysymys on että miksi? Miksi muuttaa töiden perässä vieraaseen maahan, kun sulla on hyvä työpaikka kotimaassa. Sitten toinen että muuttaa töiden perässä ilman tietoa työpaikasta. Siis asiantuntija ja korkeakoulutettu ihminen. Että hyppään tästä nyt tyhjän päälle, koska? Niin edelleenkin että miksi? Kolmantena että on korkeakoulutettu fiksu ihminen, muuttaa töiden perässä ja ei ota selvää paikallisista työmarkkinoista etukäteen, että siellä vaaditaan suomenkielen osaamista. Taas menee jotain väärin. Ja neljäntenä että hän sai täällä työtarjouksen, muttei ottanut sitä vastaan koska siinä on normaali koeaika ja kotouttamiskoulutuskin on kesken. Siis anteeksi nyt kuinka? Voitte sanoa minua vainoharhaiseksi, mutta mun

Ihan aiheellisia kysymyksiä, todellakin.

Kuka maksaa näiden asumisen täällä, kun etsivät töitä? 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa kuin ap.

Esim. työyhteisöissä kiertävät juorut lähtevät usein liikkeelle näin. Joku seuraa jotakuta joka postaa jotain hölmöä ja sitten siitä kerrotaan muille. 

 

Miten tuo eroaa siitä, että entisaikaan joku teki jotain hölmöä ja sitten siitä kerrottiin (usein liioiteltuna ja väritettynä versiona) muille? 

Siten, että nyt siitä on todisteet. Eli ikäviä juttuja ei voi kuitata kuulopuheena. Ne asiat myös jäävät talteen. Niistä otetaan kopioita ja ne voivat lävähtää naamalle vuosien päästä. 

Mielestäni esim. itsetuhoisuudesta tai seksijutuista ei mielestäni tarvitsisi puhua työyhteisössä. Kyllä siinä menee uskottavuus.

Olen ihmetellyt samaa kuin ap.

Esim. työyhteisöissä kiertävät juorut lähtevät usein liikkeelle näin. Joku seuraa jotakuta joka postaa jotain hölmöä ja sitten siitä kerrotaan muille.