Kaffebulla

Mulla parani elämänlaatu. Keskityin itseeni ja perheeseen. Kaverit tippuivat pois aika pitkälti. Ei ole tullut ikävä. Mulle riittää jos nähdään vaikka muutaman kerran vuodessa. 

Mun mielestä on aika outoa, että nykyään töissä käymistä pidetään jotenkin ylivoimaisena. Minun nuoruudessa oli ihan normaalia, että töihin mentiin, oli työajan seuranta ym. Poissaoloista piti ilmoittaa ja niihin vaadittiin pätevä syy.

Nykyään tuntuu, ett moni ei kestä mitään vaatimuksia, sääntöjä tai rajoituksia. Työnantaja ei saisi odottaa työntekijöiltä suunnilleen mitään! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?

Ei, kun se raivo vaan tulee yllättäen. Ei kai kukaan raivoaisi mistään, jos sen voisi välttää.

Tämä. En usko että kovinkaan moni päättää suuttua ja raivota. Itse en ainakaan haluaisi käyttäytyä niin. Mutta sille ei vaan voi mitään vaikka kuinka yrittäisi.

Jos omat keinot ei riitä, niin eikö silloin jo pitäisi hakea ongelmaan jotain lääkitystä, terapiaa tms? Tuohan on varmasti itsellekin ihan hirveää, läheisistä puhumattakaan!

Hiusharjoja edullisesti. Vanupuikkoja ja -lappuja. Käsisaippuaa. Kynsiviiloja. On halvempi kuin marketit.

Olen pitänyt käsissäni hirven maksaa. Se oli valtava.