Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan nykytilanteessa muunlaiselle terapeutille menisikään, ainakaan Suomessa. Virallisen psykoterapeutin on kirjattava asiat Kantaan, mutta epävirallisen kanssa voi puhua luottamuksellisesti.

Toisaalta se epävirallinen voi puhua asiasi ihan mihin vaan, eikä riko siinä mitään lakia, koska häntä ei sido mikään lainsäädäntö eikä vaitiolovelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ei viranomaiset voi puuttua muiden kuin terveydenhoitoalan ammattilaisten tekemisiin, koska heitä sitoo potilaslaki.

Nämä muut on samalla viivalla ennustajien, selvänäkijöiden ja yksisarvishoitajien kanssa. Sinnekin aina joku haluaa rahansa laittaa eikä se laitonta ole.

Mutta luulisi laillisuuden rajan ylittyvän tai ainakin lähestyvän jos tällainen henkilö markkinoi palveluitaan terveydenhoitoalan palveluina ja itseään terveydenhoitoalan asiantuntijana. 

Eikö tällaisista ole ennakkotapauksiakin? 

Kuluttajaneuvontaan voisi ottaa yhteyttä ja vedota valheellisen markkinointiin. Ainakin Maria Nordin sai jonkun huomautuksen kuluttaja-asiamieheltä. Näin muistelen.

Ei viranomaiset voi puuttua muiden kuin terveydenhoitoalan ammattilaisten tekemisiin, koska heitä sitoo potilaslaki.

Nämä muut on samalla viivalla ennustajien, selvänäkijöiden ja yksisarvishoitajien kanssa. Sinnekin aina joku haluaa rahansa laittaa eikä se laitonta ole.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole tarvetta, mutta jos olisi en menisi edes kouluttatuneelle psykoterapeutille, yleensä ovat henkilöitä, joilla itsellä motiivina terapeutiksi kouluttautumisessa helpolle rahalle pääsy.

 

Psykoterapeutin koulutus maksaa useita kymmeniä tuhansia, ei ole helppoa rahaa todellakaan. Suurin osa tekee sitä oman päivätyönsä ohella tai osa-aikaeläkkeellä. Mikään rahasampo se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei pakoteta. Sijoitetun lapsen ei ole pakko mennä kotikäynnille. Toki siihen kannustetaan, jos kotiolot ovat parantuneet, mutta pakkoa ei ole. 

 

Pienen lapsen on pakko. Olen yrittänyt sossuna estää, mutta hallinto-oikeus on kumonnut yhteydenpidon rajoituspäätökset. 

Nämä on järkyttäviä tapauksia. Se vanhempien oikeus lapsiin on niin suuri, että se menee lapsen hyvinvoinnin edelle. Miksi palauttamista kotiin pitäisi edes harkita tällaisissa tilanteissa? Lapsi ei voi luoda toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, jos hän koko ajan joutumassa takaisin biologisten vanhempien luo. Lapsi joutuu roikkumaan löysässä hirressä.