Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa hyvät ihmiset toisten olla sellaisia kuin ovat!

Annetaan, mutta turha sitten mankua mitään apua. Usein ne hyvät neuvot ei näille ihmisille edes kelpaa, he haluavat vain valittaa. Siinä voi myötätuntoisen näköisenä sitten nyökytellä sen hetken. Ei voi muuta. 

Se usein riittääkin. Jotkut haluaa kertoa ongelmistaan, se helpottaa oloa, kun joku kuuntelee. 

Näin se on. Mun työstressi katosi kun pieru Saharaan, kun nuorena terkkarina tajusin tämän. Ei mun oikeasti tarvitse ratkoa kenenkään ongelmia. Ihminen ratkaisee ne ongelmat itse, sitten kun on valmis. Kaikki auttaminen on siinä mielessä aika turhaa. Läsnäolo voi olla arvokkaampaa. Usein se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin joku arveli, en osallistunut tähän ketjuun parantaakseni huonoa itsetuntoani rikkinäisten ihmisten kustannuksella, kokeakseni ylemmyyttä tai itseni muita älykkäämmäksi. 

Syy, miksi osallistuin eivät ole nämä rikkinäiset ihmiset, vaan ne ihmiset, jotka joutuvat heidän kanssaan tekemisiin esim. parisuhteessa. Viestini oli suunnattu heille.

Minulla on tästä kokemusta, olen tehnyt virheitä ja oppinut niistä.

Olen oppinut hyväksymään sen, että ihmiset ovat erilaisia, heidän lapsuutensa, perintötekijänsä, itsetuntonsa, terveydentilansa ja elämänkokemuksensa vaikuttavat siihen, että jotkut heistä toimivat tavalla, jota itse en hyväksy.

Heillä on täysi oikeus tehdä niin ja olla sellaisia kuin ovat. Minun ei  kannata mennä vaatimaan heidän muuttumistaan, vaan jättää heidät rauhaan ja etsiä seurani muualta.

Ap kysyi nimenomaan, voiko näitä ihmisiä auttaa näkemään oman osuutens

Asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Parikin kaveria tekee mielestäni vanhemmuudesta kamalan vaikeaa. Lapsille keksitään kokoajan jotain tekemistä, ettei vaan heilöä ole tylsää ja tule traumoja aikuisena.

Esimerkiki päiväkodin jälkeen lähdetään uimahalliin, sisäleikkipaikkoihin yms. Vanhemmat on hermoraunioina ja valittaa somessa kuinka vaikeaa on olla vanhempi. Jos itse jaksaa puuhata lapsen kanssa illalla jotain niin hyvä, jatka vain, mutta jos ei niin en oikeasti usko että kukaan lapsi siitä traumatisoituu jos illalla köllötellään kotona.

itse käydään arkena korkeintaan kirjastossa, uimahallit tms. jätetään viikonlopulle

Tällaisia kuvaamasi laisia perheitä on. Heille tuntuu olevan ongelmana se, että lapsille ei jakseta olla läsnä. Koko ajan pitää mennä ja tehdä, ei osata vain olla. Lapsetkin ovat ihan stressaantuneita, kun koko ajan pitää juosta paikasta toiseen. Lapsetkin tarvitsevat lepoa ja oleilua, ihan vaan leikkimistä omassa kotona. Harmi kun sinne kotiin ei osata rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa hyvät ihmiset toisten olla sellaisia kuin ovat!

Annetaan, mutta turha sitten mankua mitään apua. Usein ne hyvät neuvot ei näille ihmisille edes kelpaa, he haluavat vain valittaa. Siinä voi myötätuntoisen näköisenä sitten nyökytellä sen hetken. Ei voi muuta. 

Pienten lasten äidit usein. Lapsen jatkuvaa heijaamista ja tissittelyä, perhepetiä, taaperoimetystä, kestovaippaa ja ties mitä mikä milloinkin on muodissa. Vaikeaa on mutta minkäs teet.