Kaffebulla

Kertoo paljon sosiaalisesta älystä tai sen puutteesta, miten somessa käyttäytyy. Joskus törmää niin sekopäisiin profiileihin, ettei yhtään ihmetytä, jos jää työpaikat saamatta. Kertoo suuresta yksinkertaisuudesta, jos ei hahmota, miten itsestään voi antaa fiksun ja vakuuttavan kuvan. Se on yllättävän vaikeaa monelle.

Minusta on kivaa nähdä miehen perhettä. Omia lapsia ei ole, se ehkä vaikuttaa asiaan. Meille tulee miehen aikuiset lapset omilla avaimillaan sisään milloin haluavat. Olen tottunut asiaan ja minusta se on ihan kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi eronneilla on niin kova kiire uusioperhehelvettiin. Jos parisuhdetta ei saatu toimimaan ydinperheessä niin miten se olisi helpompaa uusioperheessä. 

Ei se ole mitään uusioperhe-elämää, että haluaa vakavan parisuhteen. Se ei edellytä yhteen muuttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ehkä voisit ottaa vähän etäisyyttä? Oletko ap tehnyt kaiken suhteen eteen, ja toinen vain vähän jos sitäkään?

Nähkää harvemmin. Anna miehen ehdottaa tapaamisia. Katso, mitä tapahtuu. Sittenpähän näet, mihin suuntaan kelkka kääntyy. 

En itse kyllä lähtisi tuollaiseen. Jos toisella ei alkujaan ole riittävästi kiinnostusta nähdä, niin en lähtisi millään tuollaisella kokeilemaan.

Itse tykkään tehdä suhteen eteen paljon. Tarvitsisin vaan parikseni toisen samanlaisen, joka siis myös tekee ilman tuollaisia etäisyyden ottamisia. 

Ehkä ap nyt on vain aika todeta, ettette ole toisillenne sopivat, ja kohti uusia treffejä. Kaikki aika, mitä käytät nykyiseen suhteeseen, on pois siitä että tapaisit oikeasti sen elämäsi kumppanin. 

Olen kyllä oikeastaan ihan samaa mieltä. En minäkään jaksaisi mitään katsellaan katsellaan -juttua.

Toisaalta jos itse on suhteesta lähdössä, sen voi ehkä sanoa toiselle avoimesti? Tyyliin, en ole varma saanko tältä suhteelta niitä asioita mitä tarvitsen, sovitaanko että mietitään asioita kesän yli tms.

Jos mies on valmis tekemään enemmän, hän kyllä siinä kohtaa tekee. Ja jos ei tee, niin sitten on perävalojen aika.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikisinkkumies. Ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, yli 20 vuotta olen asunut yksin. 

 

Se olisi todellinen ihme, jos löytäisin sellaisen naisen, joka jaksaisi elää kanssani. Tai että minä pystyisin asumaan naisen kanssa. 

Mitä se yhdessä asuminen käytännössä on? Tai parisuhde? 

Pitäisi tehdä yhdessä asioita. Ja keskustella. Eniten ahdistaa se, että sä oot toiselle tilivelvollinen kertomaan kaikesta, mitä teet Tai missä olet. 

Mitä pariskunnat tekevät yhdessä esim näin lauantaipäivänä? Sitten tietenkin jos on pieniä lapsia, tuskin on tekemisen puutetta. 

Ei me ainakaan miehen kanssa koko ajan olla yhdessä. Kotona kumpikin tekee omia juttujaan. Mies korjaa konehallilla koneitaan ja minä olen pihalla hoitamassa puutarhaa tai sisällä tekemässä kotihommia. Kumpikin saa halutessaan löhötä sohvalla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Ei se sen ihmeempää ole.