Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli miehen kanssa kaikki hyvin, olin ollut kiihkeästi rakastunut jo kymmenen vuotta. Tai niin ajattelin. Sitten rakastuin työkaveriin ja ymmärsin, ettei mieheni ollut koskaan ollut edes minun tyyppiäni. Hän oli ollut vain sellainen ihminen, jota kaipasin juuri siinä elämänvaiheessa. Tiesin, ettei työkaverini ole minusta kiinnostunut ja on varattukin, mutta en vain pystynyt jatkamaan enää liittoani. Tunteet miestäni kohtaan olivat kadonneet hetkessä. Jatkoin ystävänä sekä rakastamani työkaverin että entisen mieheni kanssa. Tästä tulee pian kymmenen vuotta enkä ole katunut päätöstäni. Olen edelleen yhtä rakastunut työkaverini, mutta entisestä mielestäni en oikein tiedä, onko hän minulle edelleen jollain tavalla tärkeä ihminen, vai pidänkö häneen yhteyttä enemmän tavan vuoksi.

Kiitos kun jaoit  tämän. Mielenkiintoinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä saa kuukauden ruuat.

Saa jos jaksaa vaan työpäivän jälkeen vielä tehdä ruokaa. Mulla ainakin on ruokakulut kasvaneet aina töissä ollessa, kun olen väsyneenä tehnyt jotain pikaratkaisuja.

Ap

Taitaa nuo pikaratkaisut olla vähän niinkuin story of your life 🙄

Mun mielestä on, koska cv:hen ei jää tyhjää aukkoa. Sitähän ei ole edes pakko mainita, että työsuhde oli osa-aikainen. 

Olennaista olisi saada jotakin lisäarvoa siitä työstö, voisiko se olla oman ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen? 

Jos töitä ei ole koko ajaksi niin ylijäävän ajan voi käyttää opiskeluun. Joku omaa ammattitaitoa ja osaamista tukeva lisäkoulutus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan ja oletetaan että sillä toisella on juuri sillä hetkellä aikaa kuunnella. Saattaa olla esim. lääkärissä.

Ei vastata viestiin lainkaan.

Et osaa laittaa puhelintasi äänettömälle, lentokenttä, älä häiritse tilaan, jne kun olet esim lääkärissä? Ja mistä hitosta toinen voi sen tietää milloin on juuri sinulle oikea hetki olla tavoitettavissa? 

Miksi ylipäänsä pitää soittaa, jos ei ole hätätilanne? Miksi soitetaan päivällä, vaikka tiedetään, että toinen on töissä? Aivan käsittämätöntä. Asiat voi hoitaa viesteilläkin. Ei kai kukaan muu nykyään soita paitsi vanhukset tätä vielä harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene naimisiin!

Kun toinen on hyvä, siinä ei ole tuollaista vääntöä. Miehesi on mulkku, jopa narsismi mahdollista. Sinä olet lapsuuskodissasi tottunut tyytymään liian vähään ja vääränlaiseen?

Ala etsiä omanarvontuntoasi. Rima sille tasolle, etä tuollaista ei siedetä. Ja koska tyyppi on jo tehnyt noin, on hän näyttänyt mikä on miehiään: tapaus, joka ei ole hyvä. Lapsena sinun oli pakko sietää ja toivoa, että tilanne paranee. Paraniko? Ei. Eikä parane tuokaan kuin vain vaihtamalla.

Kuuntele intuitiota! Sinun mielesi on jo kertonut sinulle kaiken, muttet halua uskoa sitä.

Samaa mieltä. En nyt leimaisi miestä narsistiksi tai mitään, mutta naimisiin en menisi.

Sinun pitää olla ap todella rakastunut ja kokea, että myös mies on rakastunut sinuun. Vasta sitten naimisiin. Nyt ei oikein tunnu siltä!