Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvät mahdollisuudet teillä on kuin sinkkuisillä. Itse olen lapseton nainen enkä halua miestä, jolla lapsia entuudestaan, koska haluan perheen perustamisen olevan ainutkertainen kokemus molemmille. Luultavasti parasta on, että sinkkuäidit ja -isät voivat pariutua keskenään ja perustaa uusperheen.

Itsellä lapsettomana miehenä on samanlainen mielipide.

Joskus tulee matchattua yksinhuoltajia deittisovelluksissa ja oon kyllä pistänyt merkille että he juttelevat paljon innokkaammin mitä lapsettomat naiset mutta...

Ihan hiton vaikea kuvitella itseäni hengaamaan vieraan miehen lapsen tai lasten kanssa.

Vieras lapsi olisi koko ajan mukana kaikessa.

Tässä on naisen ja miehen ero, nainen puhuu ainutlastuisesta kokemuksesta kun odotetaan yhteistä lasta, mies puhuu toisen miehen lapsesta.

Kai ne omat biologiset lapset on kaikille ainutlaatuinen kokemus. Sitten jos alkaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia, tuskin ne kumppanin lapset niin ainutlaatuiselta tuntuu. Toki voi oppia sietämään ja jopa pitämään. Mutta ei se ole sama kuin omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut tavoitteena olla menettä naimisiin, mutta se vaatii paljon keskittymistä ja pitkäjänteistä työskenetelyä, ettei lipsahda sinne esim. kännissä.

Unelmäht -ohjelmassahan sille yhdelle jampalle kävi näin. Oli niin sekaisin, ettei muistanut koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jani kuulemma taas kihloissa, vaikka sairas ja odottaa uutta maksaa.  Täysin peeaa. Miksiköhän naiset tykkää?

Onko se juonut sen maksansa vai mikä homma?

Sillä on joku geenivirhe. 

Joo ja lihavilla on isot luut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni on luottotiedoton yksinhuoltaja ja hän ei olisi kanssani jos minulla ei olisi uudehkoa ja tilavaa omakotitaloa johon mahtuu hänen lapsensa ja lemmikkinsä. Minä mahdollistan hänelle keskiluokkaisen elämän ja hän täyttää minun läheisyydenkaipuun ja sekin tarpeen. Muuten on aika vähän tunteita ja voisi puhua kaveruudesta.

Hyvä äiti ajattelee myös lapsiaan. Minulla on vähän sama. Miehelläni on hieno talo ja itsellä ei olisi ollut ikinä sellaiseen varaa. Rauhallinen mukava mies ja hyvä isäpuoli, mutta tunteet on melko laimeat. Olen tehnyt virheitä ja elämän ja talouden hallinta on ollut välillä vaikeaa ja ihastuin ennen miehiin joihin ehkä olisi kannattanut pitää etäisyyttä. Olen lasten takia kelpuuttanut hänet koska yksin joutuisin muuttamaan pieneen asuntoon lasten kanssa ja minulla ei olisi sitten autoakaan.

Kaikkien pitää tehdä kompromissejä

Tosi säälittävää. Ja alhaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet mieheni kanssa naimissa 27 vuotta. Meillä on aikuiset lapset, omakotitalo ja yhteistä elämää takana melkein 30 vuotta.

Miehen suku ei tiedä mitään minusta ja lapsista. Vain miehen vanhemmat tietävät, muille ei meistä ole kerrottu.

Onko miehesi suku romaneita?