Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälyt olivat täsmälleen samanlaisia mieheni kuollessa. Yhtäkkiä he kokivat mieheni rakkaaksi, tärkeäksi veljekseen ja ryhtyivät vaatimaan sisarosuuttaan miehen kuolinpesästä. Meillä ei ollut testamenttia, eikä avioehtoa, niin kälyt tietysti ottivat oman puolikkaansa. Liikuttavaa se tunteikkuus, vaikka eivät kuitenkaan jaksaneet ottaa osaa hautajaisiin. Nyyyh!

Miksi vtussa teillä ei ollut testamenttia eikä avioehtoa jos tiedossa oli tuollaista shittiä 😳 Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

Eihän sisarukset mitään peri. Mikä tää juttu on? Jos pari oli avioliitossa eikä miehellä ollut lapsia niin miehen perintö menee leskelle lesken elinajaksi ja vasta lesken kuoltua tämän pesästä menee puolet miehen toissijaisille perillisille tietyin rajoituksin.

Olisiko sitten niin, että kyseessä oli jakamaton kuolinpesä? Mies perinyt siskojensa kanssa aikanaan vanhempansa ja veljen kuoltua siskot sitten halunneet jakaa pesän. Leski ei ole ehkä tiennyt koko totuutta? 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Lapset ovat vanhempiensa rintaperillisiä eli kuolinpesää ei pysty jakamaan ilman heidän suostumustaan, siihen tarvitaan paljon paperisotaa ja valtakirjoja. Olen hoitanut kaksi kuolinpesäö joten tiedän mistä puhun. Pakko me perilliset on ottaa siihen mukaan, ei onnistu ilman heitä. Lain mukaan on mentävä kuitenkin.

Riippuu tilanteesta. Meidän suvussa kuolinpesään kuului lapsi joka oli muuttanut ulkomaille ja josta ei ollut mitään tietoa vuosikymmeniin. Ei ollut mitään yhteystietoja eikä siten saatu yhteyttä, kuten kuolinpesä jaettiin tästä huolimatta. Kuolinpesä kun on lain mukaan jaettava jos joku kuolinpesän osakkaista sitä vaatii.

Miten asia käytännössä hoidettiin? Saitteko ikinä tietoa tämän kadonneen lapsen kohtalosta? Oliko hänet julistettu kuolleeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen isällä oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Siksi kaikki omaisuus siis asunto, mökki ja metsät oli ostettu anopin nimiin. Ei jäänyt appiukolta mitään perittävää hautajaiskulujen jälkeen.

Anopin kuoltua mieheni peri kaiken.

Laillista, mutta olihan tuo silti siis lehtolasta kohtaan väärin tehty. Siis eettisessä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska perintökaari mahdollistaa asian. Harvassa on ihmiset, joille ei raha ja muu omaisuus kelpaa.

Koska perintökaari ja lässyn lässyn. Jos vanhemmat ei kiinnosta niin ei kiinnosta myöskään perintö. 

Sen kyllä päättää vainaja itse. Eli testamenttia noudatetaan, ei sukulaisten eikä puolison toiveita.

Jokainen päättää omaisuudestaan myös kuoleman sattuessa. Siksi testamentti laaditaan. Siitä käy ilmi vainajan oma tahto.

Itse en aio jättää puolisolleni mitään, kaikki menee sisarusten lapsille. Mieheni toki tietää asiasta, ei tule sitten yllätyksenä asia, jos yhtäkkiä kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jumalauta! Jos minulla on ollut kiusaavat ja paskat vanhemmat, niin aivan varmasti otan perinnön vastaan vaikka paskotusta lapsuudesta! Mitäs lisääntyivät eivätkä olleet tarpeeksi ihmisiä kantamaan vastuutaan!

Joopajoo. Jos jätetään ulos perinnöstä niin voi voi. 

Ei rintaperillisiä voi jättää ulos. Laki.