Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni on luottotiedoton yksinhuoltaja ja hän ei olisi kanssani jos minulla ei olisi uudehkoa ja tilavaa omakotitaloa johon mahtuu hänen lapsensa ja lemmikkinsä. Minä mahdollistan hänelle keskiluokkaisen elämän ja hän täyttää minun läheisyydenkaipuun ja sekin tarpeen. Muuten on aika vähän tunteita ja voisi puhua kaveruudesta.

Hyvä äiti ajattelee myös lapsiaan. Minulla on vähän sama. Miehelläni on hieno talo ja itsellä ei olisi ollut ikinä sellaiseen varaa. Rauhallinen mukava mies ja hyvä isäpuoli, mutta tunteet on melko laimeat. Olen tehnyt virheitä ja elämän ja talouden hallinta on ollut välillä vaikeaa ja ihastuin ennen miehiin joihin ehkä olisi kannattanut pitää etäisyyttä. Olen lasten takia kelpuuttanut hänet koska yksin joutuisin muuttamaan pieneen asuntoon lasten kanssa ja minulla ei olisi sitten autoakaan.

Kaikkien pitää tehdä kompromissejä

Tosi säälittävää. Ja alhaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet mieheni kanssa naimissa 27 vuotta. Meillä on aikuiset lapset, omakotitalo ja yhteistä elämää takana melkein 30 vuotta.

Miehen suku ei tiedä mitään minusta ja lapsista. Vain miehen vanhemmat tietävät, muille ei meistä ole kerrottu.

Onko miehesi suku romaneita?

Vierailija kirjoitti:

https://www.retkeilykauppa24.fi/tuote/sarma-classic-nahkapussihousut/

Nää on kovat! 😁

Voitko mennä AA-ryhmään? Siellä on muita vastaavassa tilanteessa olevia.

Vierailija kirjoitti:

Naiseni on luottotiedoton yksinhuoltaja ja hän ei olisi kanssani jos minulla ei olisi uudehkoa ja tilavaa omakotitaloa johon mahtuu hänen lapsensa ja lemmikkinsä. Minä mahdollistan hänelle keskiluokkaisen elämän ja hän täyttää minun läheisyydenkaipuun ja sekin tarpeen. Muuten on aika vähän tunteita ja voisi puhua kaveruudesta.

Kuulostaa todella raskaalta diililtä sinulle. Ja jotenkin surulliselta. Että joku voi olla niin yksinäinen ja läheisyydenkaipuinen, että suostuu tällaiseen.