Kaffebulla

Oletko kenties liian epämääräinen siinä, miten kommunikoit? Miehet eivät aina tajua sellaista pohdiskelua ja analysointia, mitä naiset harrastavat. He eivät ymmärrä, mitä ajat takaa sillä.

Jos mies on tehnyt jotain sinua ärsyttävää jo pitkään, sanot vaan "Kuule, nyt tästä lähtien toimitaan niin, että et tee enää asiaa X. Asia on vaivannut mua pitkään, ja toivon, että et toimi enää niin. Tämä ok?"

Älä spekuloi ja vatvo asioita, mies vaan hämmentyy. Sano suoraan, mitä haluat/tarvitset.

Jos sittenkään et saa vastakaikua, olet väärän ihmisen kanssa. Se ei tarkoita sitä, että mies olisi paha ihminen. Hän ehkä vaan ei ole oikea ihminen sinulle.

Käy näyttämässä ihotautilääkärille, jos se ei ala asettumaan. Hän voi viiltää sen kunnolla auki ja puristaa tyhjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monissa vastauksissa kysytään tavalla tai toisella että miksi minun pitäisi mennä terapiaan. Olennaista on että terapiaan menevät ne jotka sitä haluavat ja tarvitsevat, ei sinne mitään velvollisuutta ole mennä. Kaikki eivät hyödy terapiasta ja aina sille ei ole tarvetta, mutta niille joilla tarve on, se voi olla elämän pelastava asia.

Näinhän tämä on. Ja terv.huollon ammattilaisena satun tietämään, että terapiaan, siis Kelan kustantamaan terapiaan, on vaikea päästä. Läheskään jokainen sinne haluava ei sitä edes saa. Joten miksi kukaan olisi väkisin kenellekään mitään terapiaa tyrkyttämässä? Se on kallista, ja siihen palaa veronmaksajien rahaa aika paljon. Terapiaan pääsevät arvioidaan tarkkaan. Jos ongelmat arvioidaan liian vaikeiksi /kroonistuneiksi, terapiaan ei pääse.

Kaikki terapia perustuu vuorovaikutukseen. Jos kykyä siihen ei ole, terapia on ihan turhaa. 

Ihmiset ovat mitä ovat. Tämä pätee ihan normaaleihinkin ihmisiin. Ei kukaan muutu toisenlaiseksi, vaikka kävisi minkälaiset terapiat. Tottakai itseään voi kehittää jossain määrin, mutta itse koen, että hyödyllisintä terapiaa olisi sellainen, jossa ihmiset opettelisivat tuntemaan itseään, ja hyväksymään itsensä.

Isoimmat ongelmat yleensä johtuvat vääristyneestä minäkuvasta ja kyvyttömyydestä viihtyä omissa nahoissaan.

Säälin puolisoita, jotka raahaavat näitä mahdottomia kumppaneitaan terapiaan kuvitellen, että se mahdoton ihminen voisi yhtäkkiä oivaltaa jotain, ja muuttua ihan eri ihmiseksi. Not gonna happen. 

Mutta onko se mieskin niin sairas, ettei tosiaan voinut omien lastensa kanssa olla?