Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että ydinperheessä se vanhempien parisuhde on jo olemassa ja usein (toivottavasti) kunnossa, kun taas uusperheessä sitä joudutaan sovittamaan. Lisäksi ydinperheessä lapsi syntyy valmiiseen perheeseen, kun taas uusperheessä se perhe rakennetaan jo olemassa olevien lasten kanssa. Uusperheessä myös suhde on tuore, uusi, mutta ne lapset on jo olleet perheessä.

Tämä on kyllä surullista! Itse olen uusperheen vanhin lapsi ja kun pikkusiskoni syntyi, olin silloin 8-vuotias, jouduin ottamaan äidin roolin, koska äidilläni ei ollut aikaa olla äiti. Oli kyllä aikaa tehdä lisää lapsia. Kyllä, olen katkera!

Meillä on ydinperhe ja perheemme on todella tiivis. Lapsi on perheessä yhtä tärkeä, ellei tärkeämpikin, kuin me aikuiset.

Kaverini lapsi huostaanotettiin, kun hän jätti lapsensa heitteille uuden miehen takia. Parisuhde päättyi eroon, mutta lasta ei saanut enää kotiin.

Tässä ei ole mitään logiikkaa.

Olet jäänyt lapsen tasolle.

Mulle ja miehelle syntyy lapsi ja miehellä lapsia entisestä liitosta. Nämä lapset ovat meidän lapsen sisaruksia. Ihan samalla tavalla ne sisaruksia on kun isä on sama, yhtä lailla mieheni lapsia kaikki.

Minulle mieheni perhe ja meidän syntyvä lapsi on minun ensimmäinen perheeni.. ja yhdessä ollaan miehen ja miehen lasten ja uuden vauvan kanssa minun ja miehen perhe. Meidän perhe. Mikä siinä on niin vaikea käsittää?

Olet mustasukkainen pienemmästä sisaruksestasi ja edelleen katkera?

Eli ajattelet olevasi noille miehen lapsille enemmän perheenjäsen kuin heidän oma äitinsä?

Aika naiivi kuvitelma ja lapset mahtavat olla vielä aika pieniä.

Toki jos heidän äitinsä on kuollut ja olette olleet miehen kanssa yhdessä siitä kun he olivat aivan pieniä, olet heille varmaan perheenjäsen. Siltikin aina kuitenkin äitipuoli. Ja sisar/velipuoli.

Muutamia ajatuksia, mitä tullut mieleen. Ensimäisenä tämä. Miehelläni on pari sisaruspuolta. He ovat aina sisaruspuolia, vaikka ovatkin läheisiä. Koska heillä jokaisella on ollut ihan erilainen lapsuus ja ihan erilainen tulotaso ollut kotona. Tämän vuoksi heistä jokainen elää ihan erilaista elämää erilaisine muistoineen. Välit ovat kyllä pysyneet hyvinä, mutta heiltä puuttuu se yhteinen lapsuus ja yhteiset samanlaiset muistot.

Mieheni on se köyhin eli tehty köyhälle miehelle. Yksi on tehty rikkaalle miehelle ja onkin elänyt aivan erilaisen lapsuuden ja nyt ihan erilaista aikuisuutta elää. Yksi on tehty rikkinäiseen avioliittoon, missä oli paljon vaikeuksia. Tällä sisarpuolella on ollut todella vaikeaa välillä, mutta on sinnikkäästi mennyt yli niistä, mutta jäljet näkyvät.

Eli on ihan höpöä kuvitella, että uusperheessä sinun ja minun ja meidän yhteiset lapset

Ajatelkaa vaikka Martinan lapsia. Toisen isä persaukinen Esko, toisen rikas ja vaikutusvaltainen Stefu.

Mahtaa lapsia perinnönjaolla v*tuttaa. Tai ainakin toista....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopio:

Narsistithan pysyy väleissä kaikkien exien kanssa.

Vastaus, kopio:

Kyllä. Hovi.

Vastaukseni edellisiin:

Oman edun tavoitteluhan on se ominaisuus jota tietynlaiset ihmiset vaalivat viimeiseen hengenvetoon.

Aidon ihmissuhteen (parisuhteen) arvoa vähätellään ja tasapäistetään muihin ihmissuhteisiin vaikka todellisuudessa koko elämä voi olla kumppanin käsissä. Sen kaikkein eniten arjessa 247 mukana olevan. Vastuu kaikkein tärkeimmistä asioista on juuri siinä. Kahden kesken sovituissa asioissa jotta arki sujuu. Avoimuus ja rehellisyys parisuhteessa on kaiken perusta. Vaatii aitoa luottamista ja toki se on riski mutta samalla onnistuessaan maailman ihanin asia.

Kuinka tervettä on ulkoistaa kaikki tuntemuksensa yhteen ihmiseen, joka voi kadota tai kuolla?

Jos oikeasti ajattelet noin, niin hanki sitten joku polyamorinen panorinki. Se sopii nykyajan rikkinäisille nuorille.

Jätä oikeat parisuhteet tasapainoisille aikuisille.

Älä ryhdy suhteeseen ihmisen kanssa, joka luulee olevansa sinulle tärkeä. Ole rehellinen.

Epävakaita ihmisiä, joilla todennäköisesti myös narsistisia ongelmia. Tottakai ne puolisot ovat samasta puusta veistettyjä, vakka kantensa valitsee.

En ole ylipainoinen joten ei ole tarvetta. Poltan turhat kalorit salilla, en terrorisoi jalankulkijoita kaahaamalla pyörällä kuin mielipuoli.

Pyöräilijöitä ei kaivata Helsingin kaduille törmäilemään. Joka vuosi tulee hirveästi vaaratilanteita näistä hulluista pyöräilijöistä. Sörkan ja Hakiksen välinen pätkä olisi muutettavissa toimivaksi sekä autoille, tavaraliikenteelle että julkiselle liikenteelle, mutta mennäänkö tässä nyt Vihreiden rakastamat pyöräilijät edellä taas?

Alkaa oikeasti vituttaa kohta niin paljon, että en kestä asua täällä.

Tulee mieleen kuuluisa sarjakuvataiteilija Enki Bilal. Ei ole ihan suomalainen nimi, mutta kaunis!