Kaffebulla

Mä luulen, että tuollaiset 500 ekeä kuussa on ihan normi, mitä perheillä elämiseen jää. Tietysti on tosi hyvätuloisiakin, mutta jos ajatellaan perhe jossa on kaksi vanhempaa, kumpikin tienaa 3000-4000 /kk ja talovelkaa lyhennetään ja perheessä on auto ja pari lasta, niin se on ihan saletti, että paljoa tuon enempää ei jää käteen laskujen jälkeen.

Tottakai työssäkäyvällä perheellä on pelivaraa enemmän, ja talouden heilahtelut kuten joku isompi lasku, auton korjaus tai uusi kodinkone saadaan hankittua ilman itkua ja hampaiden kiristelyä. On eri asia oikeasti kituuttaa vuodesta toiseen sillä viidellä sadalla. Hankittu omaisuus luo myös turvallisuuden tunnetta, vaikka käyttörahaa olisi kuussa yhtä vähän kuin työttömällä.

Mutta. Kyllä mä väitän, että ei käytännön käteenjäävä summa ole tavisperheessä välttämättä yhtään isompi kuin tuo 500€. Siinä mielessä en oikein jaksa ymmärtää tyttömiä, jotka valittavat rahan vähyydestä. Heillä saattaa olla täysin vääristynyt kuva siitä, millaisia summia työssäkäyvissä perheissä käytetään elämiseen.

Kyllä moni perhe säästää sitä yhtä vuosittaista etelänmatkaa varten tosiaan sen koko vuoden, mitään turhaa ei hankita, ja vaatteet ostetaan käytettyinä. Ei keksikertoperheellä jää rahaa pyörimään taskuihin tuhansia euroja kuussa!

Meillä on kaksi autoa ja iso piha. Kyllä siinä menee pari tuntia kun talon ympäri kolataan ja etupiha. Mikä tässä on ihmeellistä? Meilläpäin ihan normaalia. Asumme haja-asutusasueella, jossa on isot pihat ja jokainen kolaa omat pihatiensä. Varmasti tämä on jostain kaupunkilaisyksiöstä käsin kirjoittelevalle kaupunkilaispenskalle ihan utopiaa, mutta meilläpäin ihan normaalia elämää.

Ja se kolaaminen ei ole mitään "raatamista" kuten ei ole normaalit sisäsiivouksetkaan, vaan ihan normaalia jokapäiväistä ihmisten hommaa. Pitääkö nykyajan kaupunkilaiset tuollaisia ihan tavallisia askareita raatamisena? Miksi ihmiset eivät enää jaksa mitään, vaan joutuvat sairaslomalle suunnilleen imuroinnista?

Miettikää, millaista elämä on ollut maaseudulla vielä pari vuosikymmentä sitten. Emäntä hoiti lapset kotona, kaikki siivoukset, pyykkäämiset käsin, leipomiset ja ruuanlaiton. Lisäksi karja ja kasvimaat. Isäntä hoiti pellot, koneet ja talevlla metsätyöt. Ja silti jaksettiin, ihan hyvin jopa.

Nykyajan ihmiset tekevät siistiä sisätyötä 8 tuntia päivässä, miinus viikonloput. Ja mankuvat jostain kodinhoidon rankkuudesta.

Mun on hirveän vaikea ottaa välillä vakavasti näitä lapsettomien kaupunkilaisnuorten "huolia", sori siitä.

Ja Ap:lle terkut että mitä ikinä teetkin, älä ikinä muuta omakotitaloon äläkä varsinkaan hanki lapsia. Ei ole sinun heiniä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään. 

Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta. 

Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.

Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.

En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.

Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle? 

Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.

Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken. 

Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!

Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.

Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.

Pikku vinkki helpottamaan miehesi raadantaa: koko pihaa ei tarvitse kolata. Vain kulkureitit. Me nuorempi polvi osaamme käyttää aivojamme. Minä kolaan lumet ISOSTA pihasta puolessa tunnissa ja käytän autoni katsastuksessa puolessa tunnissa. Renkaiden vaihtoon menee 1,5 tuntia VUODESSA. Puulla lämmitys nyt ei ole yhtään työlästä, mukava se on sytytellä tulta takkaan. Miehesi taitaa huijata sinua jos väittää että hänen töihinsä kuluu TUNTEJA päivittäin :D Kannattaisi sinunkin opetella "miesten työt" niin et olisi niin helposti huijattavissa.

Olen itsekin kolannut sitä etupihaa ja me tosiaan kolataan se koko piha, että siinä saa auton käännettyä. Meillä on melkein metri lunta pihalla, ei ole mikään vaihtoehto kulkea siellä jonkun ohuen polun pohjalla.

Jokainen tekee tyylillään, meillä toimitaan näin. Etupiha kolataan joka päivä, jos lunta on satanut. Se on oikein hyvää hyötyliikuntaa ja mielelläni mun mies sitä tekee. Ihan samoin, kuin minä teen näitä kotihommia kuten ruuan laitto, pyykit ja siivous. Ja silti jää aikaa! Vaikka foorumilla kirjoitteluun... (mistä mies kyllä usein mulle v/ttuilee) ;)

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos lapseton ihminen ei saa normaalin ajankäytön puitteissa huusholliaan hoidettua, niin silloin on kyllä ongelma tekijässä itsessään. 

Jos teillä oli jotain useita tunteja ulkoilua ja hoitoa päivässä vaativia lemmikkejä, niin sitten ymmärrän, mutta sellaisten hankkiminen oli varmasti lähtökohtaisesti hyvin typerää ja harkitsematonta. 

Normijärkiset ihmiset yleensä selviävät arjestaan ilman mitään ihmeellistä vääntöä ja marttyyrinkruunua. Jopa sellaiset, joilla on lapsia.

Itse asun kaksin mieheni kanssa isossa omakotitalossa, jossa on myös paljon pihatöitä plus remonttiprojekti kesken. Heräämme aamuisin 5:30 ja kotiin tulemme noin 18 maissa. Silti saan aivan vaivatta hoidettua kaikki siivoukset ja sisähommat yksin, mies hoitaa ulkohommat.

En usko, että normaali työssäkäyvä ihminen ei muka saisi tuollaisia normaaleja asioita hoidettua.

Oletko oikeasti miettinyt, mihin sun aika meni? Jos ongelma oli ne lemmikit, niin miten eroaminen auttoi siihen, olettaen, että lemmikit jäivät sinulle? 

Minä en usko, että normaali ihminen on sellainen kynnysmatto joka hoitaa kaikki sisätyöt ja jättää kevyet pikku ulkopuuhastelut toiselle. Tämä ei vain ole NORMAALIA. Normijärkinen ihminen ei ole tuollainen kuin kuvailit. Pihatyöt ovat harrastuspuuhastelua, niitä ei tarvitse tehdä jos ei halua. Kyllä. Asun omakotitalossa. Kyllä. Piha on iso. Pihaharrastuksen kutsuminen työksi ei nyt vain ole normaalijärkisen puhetta.

Kyllä se kuule ihan työstä käy kun kolaa lumesta koko pihan. Joka on _iso_. Pari tuntia menee heittämällä. Plus talon lämmitys, joka tapahtuu puulla. Plus autoihin liittyvät asiat, mies hoitaa tuon kaiken. 

Ei tulisi mieleenkään alkaa ulisemaan jostain tiskikoneen täyttämisestä!

Ovatko nykyajan ihmiset sellaisia, että kenelläkään ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia? Kaksi tällaista kun menee yhteen, niin ei hyvää päivää.

Onneksi me ollaan miehen kanssa niin vanhoja, että ei jakseta riidellä mistään tasa-arvopaskasta. Kumpikin hoitaa hommansa, ja helvetin hyvin hoitaakin. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, se on mulle kunnia-asia. Meillä ei mies tartu imuriin, piste.

Entäpä jos sun miehesi olis kuin APn puoliso ja istuis myrtsinä soffalla ku sä tekisit kaikki pikku kotihommat ulkona ja sisällä?

No silloin emme asuisi omakotitalossa. 

ihmisten täytyy ymmärtää suhteuttaa se tekemisen määrä omiin resursseihin. Jos jollekulle joku päivittäinen normaali siivous on aivan sairasloman partaalle uuvuttava asia (kuten Ap:lle ilmeisesti) niin en suosittele mitään yksiötä isompaa. Älkää ahnehtiko enemmän, mihin pystytte.

Mistä näkee, osaako uusi kumppani tehdä kotitöitä ja kannattaako hänen kanssaan muuttaa yhteen? Helposti. Mene potentiaalisen kumppanin luokse treffeille. Katso, miten hän hoitaa hommat.

Onko hän osannut varautua vierailuusi, onko siistiä ja ruuat valmistettu ajatuksella? Vai odottaako eteisessä pino mainoksia lattialla, tiskit keittiössä, ruuaksi Lidlin pakastepizza puoliksi ja lämmintä kaljaa? Pienistä asioista on helpöpo vetää oikeat johtopäätökset.

Nyrkkisääntö on se, että jos ihminen ei selviä omasta arjestaan yksin kunnialla, ei hän selviä siitä parisuhteessakaan. Ja nykyään näitä on yhä enemmän myös nuorissa naisissa. Vaatteet heitellään lattialle, astiat jätetään just siihen missä ne ovat, kaappien päällä sentti pölyä.

Minun nuoruudessa äidit sentään vielä yrittivät koulia tyttäristään tällaiset huonot tavat pois. Nykyään taitaa tytöt olla yhtä turhia ja saamattomia kuin pojatkin.