Kaffebulla
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kiitos kun jaoit kokemuksesi.
Miten mies otti tuon ilmoituksesi siitä, että et ole asioihin tyytyväinen? Mitä hän olisi halunnut?
Oliko hän valmis muuttamaan mitään, eikö edes sinun menettäminen herättänyt hänessä mitään paineita muuttaa tilannetta?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Nuo nuorisot sotkemisineen ovat lyhytaikainen ongelma, eiköhän aikuistuminen muuta käytöstä ja laita haluamaan pois isin nurkista. Mutta muuten tuo teidän keskinäinen päätös, haluatteko oikeasti yhteen ja onnistuuko arki? Jos sinä yksin siivoat ei mieskään ilmeisesti siivoa - olisko tuo se isompi ongelma jatkossa, miten arkenne pysyy tasa-arvoisena?
Mietin sitä tosiaan, että haluaako mieskään aidosti yhetistä elämää, vai kelpaako kuvio hänelle tällaisena -helppo diili, kun minä kokkaan, siivoan ja pesen pyykit. Kuitenkin hän vollottaa, jos minä haluan omaa aikaa. Sitten taas jos olemme hänen luonaan, hän voi koko illan tehdä paperihommia työhuoneessa; minä makaan makkarissa ja katson Netflixiä. No kivaahan sekin on, mutta ei varsinaisesti yhteistä aikaa. Eli miehelle tuntuu olevan tärkeää, että olen paikalla. Edustan kai jonkinlaista äitihahmoa hänelle.
Ja tosiaan se syy, miksi minä siivoan toisen kotia ja toisten sotkuja -mitä moni ihmetteli- on siis se, että vihaan likaa ja sotkua. Jotta minulla itselläni on mukavaa miehen luona, haluan, että siellä on siistiä. Miestä sotkut eivät niin haittaa. Hän jättää aina kaikki vaatteet lattialle lojumaan ja heittelee sukat pitkin seiniä, mistä sitten kerään niitä pestäväksi ja hoidan meidän kaikki pyykit. Ihmetyttää aikuiselta, muuten vastuulliselta ja fiksulta mieheltä tuollainen Uuno Turhapuro -asenne.
Kauhukuvani on se, että tytär muuttaa pois, mutta jossain kohtaa tyttö ja poika perheellistyvät ja sitten alkavat työntää lapsenlapsia meille hoitoon. Siinä vaiheessa olisin valmista kamaa lataamoon. En halua pikkulapsia kotiini. Tämäkin on yksi syy, miksi emme voi muuttaa yhteen. Totta kai mies haluaa isoisäksi tultuaan nähdä lapsenlapsiaan. Mutta kun minä en halua pikkukakaroiden sotkuja kodissani katsella!
Mieskin kyllä hemmottelee minua, on huomioiva, ja on auttanut minua monessa asiassa ja jopa sisarusteni perheitä, lainannut autoa ja tarjonnut pientä kodin fiksausapua vanhenevalle äidilleni yms. Noita asioita arvostan miehessä suunnattomasti, enkä todellakaan pidä itsestäänselvänä. Myös mies arvostaa kovasti sitä, että hoidan kotia, puunaan ja kokkaan. Olen jopa ajatellut, että tämä on tavallaan vaihtokauppaa. Kun minä suostun kodinhoitajaksi, mies saa vastavuoroisesti auttaa minua, jos tarvitsen kuljetus- tai korjausapua johonkin. Mies on hyvin auttavainen tällaisissa asioissa kyllä, ja siinä mielessä ihan helmi.
Kiitos kaikille vastaajille todella ajatuksia herättävistä vastauksista. Mielellään kuulisin lisääkin vielä kokemuksia siitä, miten te keski-ikäiset uudessa suhteessa olevat ihmiset olette nämä asiat hoitaneet.
Erityiskiitokset kirjoittajalle numero 7, kirjoitit ihanan lämpimästi, kiitos kauniista sanoistasi.
🇺🇦🇮🇱
Juuri tuosta toisen omistamaan kämppään muuttamisesta on varoiteltu ja täällä AV:llakin on ollut monta keskustelua aiheesta.
Olen sen verran elämänkokemusta omaava ihminen, että kaikkia virheitä en tee kantapään kautta, vaan uskon viisaampia tässä. En aio muuttaa virallisesti miehen luo. Pidän oman asuntoni, ja menen sinne, kun alkaa v*tuttamaan tarpeeksi. Kuten olen tehnyt tähänkin asti.
Silti mua itseäni vähän häiritsee, että näilläkö sitten mennään tästä eteenpäin. Suhteemme ei tavallaan etene tästä enää mihinkään. Emme saa koskaan oikeaa yhteistä kotia.
Asia jotenkin surettaa, sillä haluaisin kuitenkin olla loppuelämäni tämän miehen kanssa. Suhteemme on muuten loistava, mutta nämä asumisasiat nyt ovat alkaneet hiertää jostain syystä minua ihan tosissaan. Veikkaan, että se liittyy siihen, että olen oikeasti turhautunut siihen tyttäreen, joka rötvää meillä ja en edes kehtaa kysyä, aikooko hän joskus muuttaa omilleen, vai aikooko asua meillä siihen asti, kunnes isänsä kuolee, ja hän voi periä talon.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tästä tehty parodia "Vampyyrien imussa" on sata kertaa parempi, Edwart suihkii puuteria naamaan ja Jakob jahtaa kissaa nelinkontin :D
Tuli muuten eilen! Aivan loistava!
Se pääosaa esittävä tyttö oli ominut Kristenin maneerit täydellisesti. Se ilme...
🇺🇦🇮🇱
Seurustellaan. Mutta kyllä mä käytännössä olen tähän asti melkein koko ajan miehen luoan asunut. Kirjoilla hänen luonaan en kuitenkaan ole, enkä aio siirtää kirjoja sinne. Ei ole mitään syytä.
Mun asunto on enimmäkseen tyhjänä, mutta viime aikoina olen alkanut viihtyä siellä paremmin. Jotenkin se liittyy siihen tyttäreen ja siihen, että alan kypsyä hänen meillä asumiseen.
Kynnysmatto en ole, mutta enhän minä nyt tyttöä voi omasta kodistaan uloskaan ajaa. Ja miten pistän miehen "ruotuun" omassa kodissaan? Ei se minun taloni ole vaan hänen, en minä siellä voi ketään komentaa!
Tähän se minun asemani veemäisyys juuri kiteytyy. Olen tavallaan talon emäntä, mutta saan siitä vain huonot puolet (siivous ja yleinen huushollaaminen) mutta en niitä hyviä (oikeus päättää asioista).
🇺🇦🇮🇱