Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Erosin juuri 10 vuotta kestäneestä suhteesta, olen 51-v nainen. Tätä ennen on tuntunut aina että "pakko" olla mies. Varmaan osittain se on ollut joku statusjuttukin, että sellainen vain kuuluu olla. Ehkä myös siksi olen halunnut miehen, että olen pelännyt yksinäisyyttä. Viihdyn yksin, mutta minulla ei ole sellaisia läheisiä ystäviä, joiden kotona kävisin tai joiden kanssa reissailisin ja olen toivonut jotain sellaista läheistä ystävää. Lisäksi nuorempana seksi oli tosi tärkeää. En sitten tiedä onko enää tarvetta miehelle. Tavallaan tuntuu, että se antaisi sen olon, että on vielä jotenkin vahvasti kiinni elämässä, hyvännäköinen ja menevä. Mutta seksin merkitys on vähentynyt aivan selvästi. En haaveile siitä enää ollenkaan, vaikka aikaisemmin se oli mielessä koko ajan. En siis tiedä mitä tehdä. Pitäisikö tälläytyä ja lähteä etsimään vielä jotain seuraa? Näin jälkeenpäin ajatellen neljäkymppisenä oli aika hyvä tilanne roma

Kuulostaa siltä, että sinulla syyt olla suhteissa on olleet aika ulkokohtaisia. Eli nämä eivät ole olleet rakkaussuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoriesta, naiivista optimistista saattaa kasvaa epäilevä kyynikko. 

Tai nuoresta kyynisestä epävarmasta itsensä epäilistä itsevarma elämästään nauttija. Kuten minulle kävi! 

Tapasin mieheni päälle nelikymppisenä. Vasta silloin rakastuin oikeasti elämässäni ensimmäistä kertaa. Olin ollut aiemmin ihastunut, mutta en koskaan rakastunut. Se oli kokemus, joka oikeasti muutti minua.

Vierailija kirjoitti:

No tänään Hesari päätti sitten julkaista muista tripeistä...mikä lehteä vaivaa????

Varmaan toimittajatkin nauraneet tuolle äipälle, ihan läpällä julkaisseet jutun. 

Maastoon sijoitetut satutaulut? Mitä aktuaalista v&ttua oikeesti? 😂😂😂