Kaffebulla

Tajuavatko ne uudet kumppanit, millaisen ihmisen kanssa ovat tekemisissä?

Tunnen montakin. Ihan tyytyväisiä ihmisiä, joilla on ura ja hyvä elintaso.

Marisijat ovat enimmäkseen pitkissä suhteissa olevia joille syy omaan pahaan oloon on aina puoliso. Sinkut yleensä ottavat itsestään enemmän vastuuta.

Olen viisikymppinen mutta lähtenyt parisuhteeseen vasta aikuisiällä. Olin sinkku nelikymppiseksi, enkä todellakaan olisi edes halunnut parisuhdetta, mutta näin vain kävi.

En ymmärrä suhteeseen jämähtämistä. Jos vähänkin alkaa toisen naama v*tuttaa, on aika vaihtaa maisemaa.

Siis pidetäänkö joka kerralla ihan kunnon hääjuhlat jne?

Mies vai nainen?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa olla. Mutta kestääkö uuden naisen itsetunto sitä, että tulee tilanteita joissa lapset menevät edelle. Eli sovitut tapaamiset peruuntuvat koska lapset tarvitsevatkin isää.

Kyllä sen vaan on kestettävä. Lapset tulevat aina ensin. Jos tätä ei pysty hyväksymään, on paras etsiä lapseton seurustelukumppani.

Välillä mietin näitä uusioperhe-hehkuttajia, että mitkä motiivit siellä oikeasti on taustalla. Pitääkö se uusi kumppani saada siihen väenväkisin muka joksikin ”oikeaksi” perheenjäseneksi, rahoittamaan yh-vanhemman elämää? ”Koska mehän ollaan perhe”?

No v*ttu kun ei olla.

Lapsilla ON vanhemmat. Erosta huolimatta he ovat perhe edelleen. Lapsettoman ei pidä sotkeentua siihen rahallisesti tai muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksei olisi usko mennyt? Ei ole töitä eikä tule. Kelan 9e orjana eläkeikään asti ja siitä elämään minimituilla.

Miten niin töitä ei ole? Miten montaa paikkaa olet viime kuukauden aikana hakenut?