Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Laskin just. Mulla on mennyt veljeni omakotitalon laskuihin marraskuusta 2019 (hän jäi sairauseläkkeelle pienipalkkaisesta työstään tuolloin) tähän päivään mennessä 1,5 kuukauden nettopalkka. Sen lisäksi olen antanut kyllä muuhunkin hyväntekeväisyyteen, mutta hitostihan se ärsyttää, jos se menee tupakkaan. Se pitäisi edes yrittää lopettaa! Lapsilleni on mennyt paljon vähemmän kuin veljelleni. Eikä tästä tule loppua niin kauan kuin veli ei suostu muuttamaan rivi- tai kerrostaloon - paikkakunnalla on niitä tarjolla ja vuokrat edullisia.

Mitä jos tekisit nyt sellaisen uudenvuoden lupauksen, että et anna enää rahaa veljellesi.

Jos olisit laittanut säästöön kaiken sen, mitä olet antanut hänelle, sinulla olisi pieni puskuri itselläsi.

Jäät itsekin aikanaan eläkkeelle, ja silloin oma tulotasosi romahtaa. Mitä teet, jos säästöjä ei ole?

Nyt elät kädestä suuhun, kun syydät rahaa aikuiselle ihmiselle, joka kyllä osaa ja pystyy tekemään omat rlämänvalintansa. Jos ne valinnat ovat huonoja, niin sitten ke ovat. Asia ei kuulu sinulle. Veljesi on aikuinen ihminen. Jos talo menee voudille, sitten se menee.

Lue tuo kirjoittamasi teksti uudelleen ja mieti, jos se olisi jonkun toisen kirjoittama. Miten neuvoisit? Tuskin niin, että joo, anna vaan jatkossakin veljellesi satoja euroja kuussa ja kiristä itse vyötä...

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, miksi kaikilla vanhemmilla ei normaalia halua auttaa jälkeläisiään, mahdollistaa heille hyvä elämä. Ajatellaanko että yhteiskunta huolehtii.

Ei, vaan se ajatus menee niin, että aikuiset käyvät töissä ja maksavat omat menonsa.

Ei ole vanhempien tehtävä maksaa mitään omakotitaloja aikuisille lapsilleen.

Viestisi taisi kyllä olla muutenkin virsi?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on nykyään äärettömän kylmä yhteiskunta, jossa työssäkäyvät vanhemmat eivät välttämättä auta aikuistuneita lapsiaan.

Eräällä tuttavallani esimerkiksi on hampaistossa perinnöllisiä puutoksia, pysyviä rautahampaita puuttuu suusta ainakin ainakin neljä kappaletta. Eli maitohampaiden tilalle ei kasvanut etuhampaistoon ollenkaan hampaita tilalle. Hän ei nuorella iällä onnistunut työllistymään, eikä perheensä auttanut taloudellisesti mitenkään.

Suomessa on toimiva julkinen hammashoito. Miksi tuttavasi ei ole hoitanut asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?

Nämä ovat sellaisia peruspsykologisia juttuja, joiden kanssa me kaikki painimme.

Pistänkö mielihyvän etusijalle nyt, ja kärsin myöhemmin. Vai lykkäänkö omaa mielihyvääni, ja saan tuplasti enemmän myöhemmin.

Asiaa on tutkittu eräässä psykologian klassikoihin kuuluvassa kokeessa.

Lapsi sai valita, ottaako karkin heti, kun aikuinen poistuu huoneesta. Tai olla ottamatta, ja sai tuplasti enemmän myöhemmin.

Myöhemmin lapsia tutkittiin. Arvaa, ketkä olivat menestyneet elämässä ja ketkä eivät?

Nyky-yhteiskunnan ongelma on se, että se ruokkii välitöntä mielihyvää ja suorastaan kannustaa ihmisiä elämään velaksi.

Lapsia pitäisi kasvattaa kärsivällisyyteen ja omien halujen syrjään laittamiseen, ei siihen, että he kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen kivaan ilman mitään ponnisteluja.

Sellaisella kasvatuksella on tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Koko Suomi elää velaksi tällä hetkellä, koska emme pysty karsimaan mistään. Sipilä yritti, ja hänet lytättiin.

Kotitaloudet eivät ikinä ole olleet niin velkaantuneiksi kuin nyt. Todella suuri osa tästä porukasta ei tule ikinä selviytymään veloistaan.

On kivempaa vain nautiskella ja antaa velan kasvaa... kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan....

Ruikutus rahan riittämättömyydestä tai suoranainen vihjailu siitä, että minun pitäisi jotenkin auttaa rahallisesti tai lainata rahaa, lopettaa orastavan ystävyyden siihen paikkaan varmemmin kuin mikään muu.