Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ihan hyvin. Tuossa perinteessa kuolema ja suru on kohdattu kunnioittavasti.

Näen ongelmaksi sen, että vakavasta asiasta ei voida puhua, mutta se voidaan riepotella irvokkaaksi huviksi...

Millä perustelet sen, että vakavasta asiasta eli kuolemasta ei voida puhua? Minusta Suomessa kuolemasta puhutaan hyvinkin avoimesti. Ilmeisesti tämä sinunkin tuntema perhe on pystynyt puhumaan lapsensa kuolemasta, kun sinäkin sen tiedät.

Mielestäni jokainen läheisensä menettänyt saa puhua kuolemasta niin paljon tai vähän kuin haluaa. Kaikki eivät koe tarvetta jakaa niin yksityistä asiaa. Kunnioita sitä.

Luulen, että jokaisessa perheessä osataan ihan itse miettiä, vietetäänkö halloweenia vai ei. Sinun ei tarvitse tuon tuntemasi perheen puolesta miettiä sitä asiaa.

Jos nykyiset myynnissä olevat lääkkeet eivät sovi sinulle, millaista hoitoa haluaisit?

Hän oli narkomaani. Kun totuttaa kehonsa tuollaisiin aineisiin, ei nukkuminen eikä mikään muu onnistu ilman annosta. Selvin päin ei ole toimintakykyinen.

Jos haluat maksaa sen kerralla pois, voit ottaa asuntolainaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Miten esimerkiksi erottelet tarpeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja positiivisen palutteen saamisen ja antamisen merkityksen vuorovaikutuksessa, narsistisesta tarpeesta?

Eiköhän suurin osa ymmärrä eron omien ja kumppanin tai tuttavien saavutusten välillä.

Useimiten viihtyy heidän seurassaan, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja joiden kanssa on helppo olla ja keskustella. Samoin joiden seurassa kokee olevansa rakastettu ja vuorovaikutus on vastavuoroista.  

Harva pari- tai ystävyyssuhde toimii yksisuuntaisena. 

Onhan siinä ihan valtava ero, haluta hyväksyntää ja arvostusta normaalilla tavalla hyvissä ihmissuhteissa vs. Tarvita pakkomielteisesti ihailua lähes keneltä vain, mutta erityisesti ns. tärkeiltä ihmisiltä.

Itse uskon siihen teoriaan, että narsismi on autismikirjon häiriö.