Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä vaalit on vähän kuin joulu, että nyt voi toivoa mitä vaan.

Pistetään pystyyn aaveen vaalipuu-kampanja! Eli vähän niinkuin joulupuu. Toiveet sinne ja sitten petytään joukolla.

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko ap löytävänsä sadun ihmeprinssin? Kun keski-ikässä tapaa uuden kumppanin, se ei välttämättä enää tunnu kantapäissä asti. Kaikki asiat elämässä jotka on jo koettu, eivät tunnu enää siltä miltä nuoruudessa. Siksi itsekin tyydyn ihan tavalliseen mieheen, jonka koen sellaiseksi jonka kanssa voin elää loppuelämän. Jos jään odottelemaan, joudun olemaan yksin vanhuuteen saakka, joka sekään ei ole mikään hyvä ajatus. Sinkkuelämä on ihan kivaa nuorena, vanhemmiten siitä tulee painajainen, koska kun aikaa on muttei taloudellisia edellytyksiä tehdä mitään, niin takuulla kivaa ei ole.

Olet siis rahan takia yhdessä jonkun kanssa jota et rakasta? Huh huh.

No jos lapsi tosiaan on noin häiriintynyt, niin ei se sillä parane, että joku häneen uskoo. Psykopaatille sellaiset ihmiset on vain höynäytettäviä hölmöjä. Ei se heille merkitse mitään muuta.

Näistä asioista harvoin puhutaan näin avoimesti, pisteet kirjoittajalle rohkeudesta.

Mitä hän tuolla tiedolla tekee?

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuli mieleen, että eikö se ole epäreilua toista kohtaan alkaa suhteeseen vaikka vain puitteiden tai yksinäisyyden pelon takia? Eikö näissä suhteissa koskaan sanota toiselle että "rakastan sua", vai sanotaanko vaikka ei tarkoiteta. Vai mitä ihmettä? Alapeukkuja tulee, eli en nyt kai tajua jotain. Selittäkää mulle jooko. Onko koko rakkaus pelkkää Disney-höttöä? Ap

Ei ole. Se voi olla eläimellistä himoa, maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kumppanuutta ja ystävyyttä. Hyvää seksiä ja yhdessä viihtymistä. Tunnetta siitä, että tämä on kohtalo.

Älä tyydy.

Tapasin mieheni nelikymppisenä. Kannatti odottaa.