Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi olla sellaista palvelua, että joku tulisi asumaan vakavasti masentuneen kanssa vaikka kahdeksi viikoksi tai kävisi joka päivä kylässä auttamassa tai kuuntelemassa. Ymmärrän, ettei tällaista voi olla yhteiskunnan puolelta, kun tulisi niin kalliiksi, mutta vapaaehtoispuolella voisi olla jotain tällaista. No, ehkä ei, kun omaisetkaan eivät tällaiseen tietääkseni rupea.

Sinähän voisit mennä!

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen sairasti skitsofreniaa ja ennen siellä hoidossa oltiin useammin ja pidempään. Oli ns. A- ja B-mielisairaalat.

Ei häntä mikään parantanut. Lääkitystä sai ja pystyi kotona asumaan, ja välillä oli pitkiä pätkiä hoidossa, mutta kun elämään tuli muutoksia niin sairaus paheni. 

Lääkkeet ovat kehittyneet ja niillä hallitaan oireita mutta väittäisin ettei esim. skitsofreniasta voi kovinkaan helposti parantua koskaan.

Skitsofrenia on lähtökohtaisesti etenevä ja parantumaton sairaus. Nykyisten lääkkeiden avulla moni potilas pystyy kuitenkin elämään melko normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kallio on kulttuurin keskittymä. Nyt saa asuntojakin hyvään hintaan. Pizzaa ja kebabia myös saa joka nurkalta.

Piriä saa myös ja puukosta

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni kuvitteli tyyliin saavansa uuden ja paremman äidin terapeutistaan. Oli järkyttynyt, kun pitikin tehdä jotain. Haukkui terapeutin ja jätti kesken. Stoori of her life.

Joskus se vaatii monta yritystä :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkärit on niin innoissaan lääkkeistä? Söisivät ja kokeilisivat itse miltä ne tuntuu (kun muka niin vaarattomia ovat).

Tottakai lääkkeistä ollaan innoissaan kun ne on usein ainoa mistä on apua. Koko ajan tulee uusia ja nämä uudemmat lääkkeet on yleensä paljon toimivampia kuin vanhat. Esim. skitsofrenian hoidossa on menty harppauksin eteenpäin.

Pitäisikö sinusta syöpälääkäreidenkin käydä itse sädehoidossa ja syödä solunsalpaajia? En oikein ymmärrä näkökulmaasi.