Kaffebulla

Mä olen jättänyt ihmisiä paljonkin taakseni, eikä syynä ole välttämättä ollut sen kummempi kuin kyllästyminen tai ajan puute. 
Toivottavasti he eivät nyt ajattele, että olen laittanut välit poikki? Se olisi ikävää.

Minusta on ihanaa joskus vuosienkin jälkeen kuulla jostain vanhasta ystävästä. Tuntuu aina siltä, että voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Ei ne vuodet siinä välissä tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette

Niin hyviä

Ihmisiä ettei ole tosikaan. Toivottavasti löydätte

riittävän hyviä ihmisiä

Ystäviksenne.

 

Olen löytänyt uusia ystäviä kyllä, kiitos toivotuksista. 

 

Itse asiassa lähes kaikki ystävyydet päättyvät jossain kohtaa, joko laimenevat tuttavuuksiksi tai loppuvat muuten. Ja uusia ihmisiä tulee tilalle. Näin se menee kaikkien kohdalla, että vanhana on jäljellä vain muutamia, jotka ovat olleet koko elämän ystäviä. Tällainen viestissäsi oleva dramatisointi on ihan turhaa. En ole korvaamaton eikä kukaan minunkaan ystävistäni ole korvaamattomia. 

Asia on juurikin näin. Viisautta.

Kysele jos lapsenlapsilla ois joku sinkkukaveri

Ai yhdessäolo vaikka on erottu? Miten tuo on järjestettävissä, jos toisella on jo vaikka uusi kumppani? Ja miksi se toinen tai kumpikaan edes haluaisi olla yhdessä? Jos kerran on erottu. 

Tuosta ap:n aloituksen tyypistä tulee kyllä mieleen jo muu kuin huomionhakuisuus. Paranoidinen ihminen selvästi kyseessä. Voiko olla psykoosi tai mania päällä? Onko hän tällainen koko ajan, vai kausittain?