Juulia

Toffi tosi paljon onnea hoitoihin! Tosi kiva kuulla näistä miten nää käytännössä sitte menee. Voin hyvin kyllä kuvitella että on henkisesti raskasta, ja osallahan sitten myös ihan fyysisestikkin kaiken maailman oireiluna. Mutta siis punktion jälkeenkö ois sitten sairaslomaakin muutama päivä, sitä en oo tiennyt. Onko sinulla pistoskohdissa arkuutta tai sellaista et tulee semmoinen patti sinne ihon alle?

Meillä ultrat tehdään varmasti ihan täällä kotikaupungissa ja sitten muutaman sadan km päässä muuten kaikki hoidot. Itse olen esimies ja minun työntekijät tietää kyllä mikä homma että siinä ei mitään ongelmaa, mutta omille pomoille en kyllä halua kertoa näin yksityisiä asioita. Miehellä tulee oleen hankala kun hän ei ole ikinä edes sairaana eikä muutenkaan pyydä ikinä vapaata. Vaikeaa on kyllä jos ei halua kertoa töissä ja vapaata pitäis sit pyytää aika usein.

Heippa, helpottaa kuulla että muillakin samanlaisia ajatuksia! Itse en lähipiiristä ole vertaistukea saanut eikä ihmiset tunnu ymmärtävän oikein tätä tuskaa, olenkin päättänyt etten enää avaudu samalla tavalla kelleen. Vastaan toki jos kysytään.

Tosta ovulaation testaamisesta, ite olen digitaalisilla testaillu ja saan joka kerta sen plussan sieltä, ja se on melkein aina juuri se mitä flowkin ennustaa. Kallista se on mutta olen nykyisin käyttänyt vain sen pari testiä kun se ovulaatio on niin täsmällinen. Sitä olen miettinyt että ollaanko lopetettu yrittäminen liian aikasin, ollaan keskitetty nyt siihen että niitä kertoja olisi siinä ennen ovulaatiota. Sitten monesti onkin into lopahtanut ettei jaksa enää, mutta varmasti pitäisi vielä siinä seuraavina päivinä jossain kohtaa. Mut tääki on niin sitä että kun ei olla mitään koneita, hankala se on väkisin sekstailla.

Onko kellään muuten kokemusta jo ivf hoidoista? Mietin et kuinkahan hankalaksi tämä menee kun on pitkä matka klinikalle, kun siinähän tulee kuukaudessa monta kertaa kun joutuu ottaan töistä vapaata et pääsee…ensin kun ne munasolut kerätään sieltä ja sit vielä kun ne istutetaan. En tiedä miten me tää tullaan oikeesti toteuttaan 😫

Heippa minäkin ajattelin kirjoitella välillä, olen lueskellut aika ajoin ja koen tämän ryhmän enemmän paikakseni kuin vauva vuodelle jonne olen joskus aiemmin kirjoitellut. Täällä muutama tuttu nimi näkyy ja tosi ihanaa että on pitkään yrittäneilläkin tärpännyt vihdoin ❤️

Meillä on yli vuosi yrittämistä takana, tutkimukset käyty ja kaikki on tosi hyvin, mitään syytä ei ole miksi raskaus ei voisi alkaa. Mutta se ei vaan ala. Ovulaation buustausta yritetään nyt pari kk ja sitten ensi vuoden alusta siirrytään ivf jonoon. Tämä pelottaa ja stressaa, toisaalta tietysti haluan hoitoihin koska haluamme lapsen, pelottaa vaan kuinka raskasta tulee olemaan, tuleeko kovia pettymyksiä, käytännössä myös tulee oleen hankalaa kun joudutaan matkustaan monta sataa km hoitoihin.

Itselle tää on ollut tosi vaikeaa aikaa ja jo aika varhaisessa vaiheessa, mulla oli sellainen tunne jotenki jo alussa että tää ei vaan tuu meneen niinkun toivoisin, oon ottanut tosi raskaasti joka kuukausi kun ei taaskaan onnistunut, tää on myös nostanut minussa piirteitä joista en pidä yhtään, kateellisuutta ja katkeruutta. Olen laittanut instan seuraamisen pois miljoona kertaa ja sitten taas aina laitan ja haen uudestaan kaikki raskaana olevien tilit sinne joita sitten itkien selailen.

Olen tosi kateellinen jos on sellainen tilanne että voi rauhassa odotella ja nauttia elämästään ja uskoo raskauden tapahtuvan omalla painollaan. Ite en siihen selvästi pysty ja oon henkisesti tosi hajalla aina välillä. Mut vielä enemmän hajalla olen jos ei yritetä, sitäkin kokeiltu et pidetään vähän taukoa.

Sori tää ruikutus, hups!

Kiitos kommenteista. Tämä paino-asia löi vaan vasten kasvoja kaiken muun lisäksi.

Mutta juuri se että elän aika tasapainoisesti ja koen että tämä on se luontainen paino mulle. Olen elämäni aikana niin monet kerrat laihuuden toivossa yrittänyt laihduttaa...joskus terveellisesti,joskus näännyttämällä. Aina olen tupsahtanut takaisin tähän painoon ja tässä yleensä pysyn aika lailla. Ja jos en tähän asti ole siinä painonpudotuksessa onnistunut, miten se tällaisessa stressi tilassa onnistuu nyt...minkälaiset itsesyytökset tästä tulee jos laihdutus ei onnistu ja raskaus ei onnistu ja se viesti on se että se johtuu sinusta ja sinun painosta. Ehdottomasti pistän kaiken tarmoni nyt tähän ja yritän parhaani mukaan. Mutta se vähän inhottaa kun heti ensimmäisenä tartutaan tähän, kun koen olevani hyvinkin terve. Mietin myös että kuinka monella tällainen voi laukaista vanhoja syömishäiriöitä kun itsellenikin tämä jotenkin niin pahalta tuntuu 😞

Mutta joo, yritän nyt vielä enemmän saada ruokavaliota kuntoon ja liikkua, en tiedä vaikuttaako se painoon mitenkään mutta mitään kunnon rääkkiä en pysty tässä mielentilassa kyllä toteuttaa enkä koe että se mitenkään edesauttaa raskautumisessa.

Tsemppiä kaikille! Poistun taas takavasemmalle nuolemaan haavojani 😅

Heippa, olen yrittänyt pysytellä pois täältä koska oon aika maassa...jossain kohtaa mulla oli tosi hyvä fiilis ja sellanen et mikään ei osoita siihen suuntaan et jotain vikaa olisi että kyllä meidän aika tulee. Mutta kyllä se mitä pidemmälle tässä mennään niin alkaa todella huolestuttaan.

Tänään aikoi menkat taas täsmällisesti flown mukaan. Nyt on yli vuosi aktiivista yrittämistä takana ja ollaan lapsettomuus polille jonossa, todennäköisesti syksyllä vasta se aika. Nyt on jo kuitenkin joitain tutkimuksia määrätty. Ja vaikka ajattelin aikasemmin että haluaisin nopeemmin jo sinne tutkimuksiin niin nyt tulikin tosi kova ahdistus asiasta. Todella en haluaisi tälle polulle lähteä 😞 tuntuu nyt jo rankalta ja pelottaa miten pääkoppa tulee kestämään sen kaiken. Mulla on myös töissä stressiä ja ylenen asemassani, vähän hirvittää miten tulen töiden kanssa sovittamaan ne mahdolliset hoidot, jotka tehdään toisessa kaupungissa monen tunnin matkan päässä.

Oon myös itkenyt silmät päästäni jo tässä vaiheessa siitä miten meille on puhuttu ja esimerkiksi minun paino ollut siellä suuresti esillä...omasta mielestä en edes ole liikalihava enkä edes BMI mukaan sairaalloisen ylipainoinen. Tuli sellanen niinku joku olisi suoraan sanonut mulle että on minun oma vikani etten saa lapsia ja syy on tässä kun olet niin säälittävä ettet pysty pitämään painoa kurissa.

Äääh...en tiiä, tosi paska fiilis kaiken kaikkiaan