Juulia

N22 kirjoitti:

Nuunulainen, aukiolotutkimuksessa huomattiin että munarakkulat on liian pieniä. Silti joka kk ovistestiin plussan oon saanut. Kysyin lääkäriltä että eikö se ovis sit vaan oo tullu kunnolla niin vähän ympäripyöreesti vastas vaan että "niiiin". Eli liekkö vähän mysteeriä nää ovulaatiojutut vieläkin..entiedä.

Juulia, voi tiedän tuon turhautuneen tunteen... Me yritettiin puoltoista vuotta :( Oletteko kokeillut inseminaatiota letrojen kanssa?

Hei, meilläkin itseasiassa tätä yritystä alkaa olla pian se pari vuotta takana 😔tuntuu ihan hullulta! Niin kauan aikaa jo menty tätä elämää missä eletään parin viikon sykleissä, välillä niin toivoa täynnä, välillä ihan maassa. Ei ihmekään että mieli vähän prakailee

Meille ei sitä inseminaatiota suositeltu oikeestaan ees ja itekki olin sitä mieltä kun periaatteessa ei mitään syytä oo miksei onnistuis ihan normisti, toivottiin et ne letrot ois buustannu sit ja auttanut. No näköjään ei oo apua, ajattelin kysyä et voitaisko me sitä inseminaatiota kokeilla kun kuitenkin odotetaan pääsyä ivf hoitoihin.

Tuossa oli puhetta kuinka on tökerösti kysytty vauvahommeleista, mulla on vähän päinvastaisesti et kun olen joillekin kertonut ja puhunut näistä niin siltikään multa ei kysytä et miten voin ja miten menee, tuntuu et oon jäänyt ilman tukea. Kun selkeästi haluaisin puhua asiasta mutta kun ei kysytä niin en haluaisi aina ruikuttaa näistä jos he ei sit oikeesti jaksa vaikka kuunnella tai jotain. Varmaan se on sitä ettei viitsi kysyä jos pelkää et satuttaa, mut nimenomaan se kysymättömyys loukkaa sit taas minua.

Katoin et tuo fertility cup on poistunut myynnistä monissa verkkokaupoissa, ei ole ollut varmaankaan myyntimenestys. Mutta kaikkeahan voi kokeilla, aatelin itsekin kattoa löytyisikö apteekista 😅

Tuhannesti onnea N22 ! Minulla ollut letrozol myös muutamassa kierrossa jo mutta ei ole mitään tapahtunut, kyllä se katsottiin se vaste sille mutta ei mitään tulosta. Mulla ei myöskään mitään ovulaatio häiriöitä ole, tosi säännöllinen kierto ja kaikki kaikinpuolin kunnossa, kai se määrättiin et jos se vaikka buustais sit kuitenki. Kannattaiskohan se lopettaa jos ei näytä olevan vaikutusta, en oo kysynyt. Vahvasti ollaan kohti ivf hoitoja menossa, toivon että päästäisiin sitten pian niihin, jospa ennen kesää jo pääsisi.

Kyllä tämä joulu on tosiaan raskasta aikaa, pahin joulu tähän asti…olen niin jouluihminen ja taas on tyhjä syli tänäkin jouluna. Yritän miettiä positiivisesti että hyvät mahollisuudet on että olisi ensi jouluna jo raskaana, mutta en halua liian toiveikaskaan olla hoitojen suhteen, jospa nekään eivät onnistu.

Täällä menkat taas lusittu mutta tässä kuussa ei kyllä taideta keretä eikä jaksaa yrittää kun sattuu juuri jouluun ovisviikko.

Kiitos tsempeistä! Kyllä tästäkin taas noustaan, alan nyt valmistautuun menkkoihin jotka alkaa kun on sukulaisia kylässä, en voi siis romahtaa silloin. Ehkä ennakoin ja romahdin sit viikonloppuna 🙊

Kyllähän se on näin että elämästä pitäisi osata nauttia eikä antaa tämän lapsettomuuden vallata koko elämää. Mut heikkoja hetkiä tulee, ehkä mulla on vaan taipumusta siihen et ryven syvissä vesissä aina aika ajoin.

Tosiaan tuo kuulumattomuuden tunne on varmasti enemmän minun päässä, en usko et kukaan tahalleen minua syrjii kun onhan se ihan luonnollista et lapset ja ihmiset joilla on lapsia kerääntyy yhteen. Se elämäntilanne on niin eri kuin minulla jonka tärkein saavutus on nyt työelämässä (joista olen toki tosi ylpeä) ja en halua tyrkyttää itseäni ja asioitani. Niin kyllä se satuttaa mutta ymmärrän kyllä et se on vaan luonnollista.

Ei kai se auta kun mennä eteenpäin ja yrittää pitää toivoa yllä!

Tosi paljon tsemppiä alkuraskauteen toffi ja haaveissa21!

Hongatar, oon aika monesti kuullu että asennolla ei ole väliä ja kyllähän se nyt järkeen käy. Mutta silti mielessäni kuvittelen että perus lähetyssaarnaajassa ja hieman alakroppa kohotettuna ne pääsis oikeen liukumäkeä pitkin perille 🙊🙊🙊 Ja pari kertaa ollaan mekin tehty niin että kädellä mahdollisimman pitkälle ja sitten olen vikkelästi ”hypännyt hevosen selkään” 😅 sori onko liian graafista

Eilen mentiin taas todella syvissä vesissä, tuli vauvauutisia taas ja voi saakeli että se osaakin sattua! Itkeskelin sitte koko päivän ja tuli taas sellaisia ajatuksia että ei me varmaan ikinä saada vauvaa, et en osaa edes ajatella enää että se olis mahdollista. Sitten kun siellä syvissä vesissä uidaan niin siinähän tulee sitten kaikki paska päälle…oon monesti tuntenut itseni arvottomaksi, et minussa ei ole mitään kun ei ole sitä perhettä ja lasta, olen lähes ainoa meidän suvussa nyt ilman lapsia ja kyllä sen huomaa että minut sivuutetaan usein, ei kellään kiinnosta mitkään työjutut tms, serkut järjestää lapsitreffejä keskenään ja minua ei kukaan ehdi nähdä…ja miksipä, kun ei minussa ole mitään kiinnostavaa. Äääh tiiän et kuulostan niin säälittävältä! Mut tällaisia tuntemuksia ja ajatuksia oikeasti tulee. Olen kyllä miettinyt että tarvitsisin varmasti apua näihin ajatuksiin. Mulla on masennustaustaa.

Moniin tässäpä tuli taas avauduttua. Sori siitä 😬

Juu ehkä se on näin, turhaan kai stressaan siitä. Ja tosiaan en halua vielä lisää paineita luoda tähän, kun se se nyt tuntuu olevan meille sopiva määrä se muutama kerta. Sitä vaan miettii kaikki läpi et onko varmasti tehnyt kaikkensa…Huoh 😰

Mutta tuo on kyllä jännä et tuo toistuu niin monessa tarinassa et tapahtuu juuri silloin kun luulee ettei todellakaan voi tästä raskautua tai et on juuri jotain meneillään ettei oo kerenny miettiä ees ovulaatioita sun muuta. Kai siinä joku taika sitten on, että kun ei stressaa niin silloin tapahtuu 🤔