Juulia

nuttura kirjoitti:

Oviksen metsästys päättyi kahteen vahvaan viivaan ovistestissä 🙂 olo on iloinen.

Tuolla aiemmin keskusteltiin miehelle puhumisesta niin ehkä meidän tilannetta kuvaa parhaiten se, että mies on ladannut itselleen flo:n, josta seurailee kiertoani 😂 hän siis kestää minulta kaikki hössötykset ja ovistestitkin tulkittiin yhdessä. Tämä on kuitenkin yhteinen juttu ja meidän salainen projektimme. Emme halunneet ulkopuolista painetta esim perheiltämme, sillä ihmisten innostuttua he saattavat luoda niitä huomaamattaan. Siksi on tärkeää, että teemme tiimityötä 😄

Eikäää vähän kiva 😂 ihana mies ku on noin täysillä mukana!

Kyllä ois ihanaa ku omaki mies ois vähän enempi innoissaan, mut uskon nyt että on ihan normaalia miehen käytöstä tämäkin kun niin paljon kuullut samaa muiden kokemuksista. Uskon että se pohjimmiltaan kyllä haluaa sen lapsen yhtä lailla ku minäki.

Villahuivi kirjoitti:

Juulia kirjoitti:

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Itse olen kertonut, miestä ei tahdo vain saada silloin innostumaan... meillä on enemmänkin tämä vauvatoive minulla, miehelle sopii että vauva tulee mutta asialle ei saisi tehdä mitään "erityistä". Hän pelkää/jännittää isyyttä ja varmaan myös sitä, että miten pärjää isänä kun on enemmän erakkoluonne verrattuna minuun. En mainosta tekeväni testiä, mutta jos se on positiivinen, kerron sen. Ja kyllä mies on tukena ollut 4 keskenmenon kohdalla, vaikka ei aktiivisesti ole vauvaa toivonut. Tämän ovulaation kohdalla sanoi tosin, että "maksimoidaan vahinko", ja piti huolen että rakasteltiin ovulaation aikoikin usein. Hän puhuu kyllä kauniisti vauvoista ja lapsista, sisatustemme lapset pitävät hänestä kun jän niiden kanssa touhuaa. Kuitenkin hän ei osaa tarkemmin sanoa, mikä pelottaa/jännittää. Koen että se liittyy johonkin koettuun asiaan lapsuudessa ja omaan isäsuhteeseen.

Tänäänkin viimeksi hänelle sanoin, että ensi viikolla voisin tehdä positiivisen testin (jos siis nyt olen raskautunut), johon kyseli että milloin vauva sitten syntyisi. Eli mukana on, vaikka hieman epäröiden. Se riittää minulle, että hän on tukena jos vauvaa ei kuulu. Jos vauva ilmoittaa tulostaan, minä olen hänen tukena matkalla kohti vanhemmuutta. Olen pyytänyt häntä tekemään vauvalle kehtoa, jos joskus päästään turvallisille viikoille. Niitä turvallisia viikkoja ei meille ole vielä tullut, vaikka neljästi olen raskautunut. Niimpä kehtokin odottaa tekijäänsä.

Mullakin tunne että parempi jättää ehkä hössötys tänne ryhmään eikä miehelle kannata ehkä joka ikistä ajatusta möläyttää 😬 ehkä parempi kertoa tosiaan että nyt alkais oleen hyvät ajat puuhailla mutta ehkä en sen enempää, ja ovulaatio tikuttelut ehkä teen ihan itsekseni.

Mullakin mies enempi erakkoluonne ja lapsuuden traumoja riittää, hän ei vaan tosiaan ole hyvä puhumaan asioista enkä halua väkisin häntä siihen pakottaa. Itsestä olis vaan niin paljon helpompi kun voisi puhua kaikki pelot ja tunteet suoraan ja silloin myös helpottaisi.

Ehkä useimmat miehet ei vaan halua hössöttää, hyvä kuitenkin että sinunkin mies on mukana ja myös tukena vaikeina aikoina! Toivotaan että sulla olis tänne iloisia uutisia pian 😊

Nez kirjoitti:

Juulia kirjoitti:

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Siis just tämä! Eihän tämmönen ole pelkästään naisen projekti vaan se on yhteinen! 😄 Jos multa ois kysytty pelkästään niin ehkäisy olisi loppunut jo alkutalvesta. Mutta kun tämä on yhteinen projekti niin se loppuu vasta 3 kk päästä. Ja siis mulle tuli kans pian häiden jälkeen semmonen petetty fiilis kun mies oli silleen että ehkä joskus 10 vuoden päästä jos sittenkään. Puheet onneksi lopulta johtui jännityksestä 😅 sit oon joutunut kans selittää että se määrä ei riitä vaan tarvitaan myös tuuria mukaan että osuu. Tuskin kerralla tapahtuu. Miehen mielestä jos ei muutamassa kuukaudessa tapahdu mitään niin se on vaan yrityksen puutetta 😁 vähän siis pitänee biologiaa vielä opettaa ettei sitten iske romahdus jos ei parissa kuukaudessa tapahdu mitään 😅

Ihanaa törmätä kohtalontoveriin☺️

Mutta ihanaa et miehesi on jo ihan valmiina tosi toimiin ja kunnolla yrittämään 😄

En tiedä miten meillä tulee sujumaan kun ei olla ihan nuoria ja vastarakastuneita enää, silloin alussahan sitä oltiin toistemme kimpussa koko ajan mutta kyllä se vaan näin on et harvemmin ja harvemmin nykyään ollaan ihan kimpussa. Pelottaa myös et miten paineen alla hommat sujuu sitten 🤔

Oletteko muut kertoneet miehelle ihan et millon on ovulaatio ja milloin pitäis puuhastella?

Kiitos kaikille kun ootte toivottanut tervetulleeksi ❤️

Nez kirjoitti:

Juulia, kuulostaa niin tutulta! Mies vasta pitkien keskustelujen jälkeen päätyi siihen lopputulokseen että lapsi voi tulla. Toki aikaisintaan ens kevääksi. Tässä siis ehkäistään vielä 3kk. Ajattelin kans että täähän on itsestäänselvyys ja toki mieskin on aina puhunut että kyllä me lapsia hommataan. Mutta sitten kun siitä aloin vakavasti puhumaan niin sitten meinasi mennä sormi suuhun. Hänellä ei mikään paras lapsuus ollut joten tässä ollaan yhdessä purettu niitä traumoja pois pikkuhiljaa yhdessä. Nyt sitten kun ensimmäinen raskausuutinen tuli lähipiirissä niin mies otti askeleen eteenpäin ja sanoi että lapsi voi tulla. Toinen raskausuutinen alle viikon sisällä vielä pönkitti tätä ajatusta.

Kuukausi menee äkkiä, voin luvata!

Hei nez, mulla ärsytti ihan hirveesti ku joka paikassa toitotetaan esim et juu kyllä sen tuntee kehossaan kun on valmis raskaudelle ja sitten pitää heti vaan alkaa yrittämään yms. Ja aina kysytään äideiltä et milloin tiesit että on aika alkaa yrittämään ja multakin kysytty et milloin meinaat vauvahommiin alkaa...mutta eihän sitä helkutti yksin tehdä sitä vauvaa! Eka oli semmonen et tuntui et oon ainoa jolle näin käy et mies ei haluakkaan ja tunsin olon tosi petetyksi. Kun juttelin joidenkin läheisten kans asiasta niin selvis et aika monellaki ollut kunnon maanittelua et saa miehen innostuun asiasta. Luulen että meilläki miehen lähipiirissä olevien vauvauutiset vaikutti jonkin verran.

Oon myös yrittänyt kertoa faktoja et oikeesti voi tulla kaiken maailman vaikeuksia ja että ei se tapahdu saman tien et pam ja oot raskaana 🙈 kyllä aika tiukassa tuntu olevan se ajatus et se tapahtuu heti ja samantien.

Kiitos Tähti ☺️

Juu luulen että miehellä just kaikki noi pelot ja hällä omasta lapsuudesta traumoja jotka nekin varmasti vaikuttaa. Mulla ei ole epäilystäkään etteikö hän olisi hyvä isä ja siinähän sitä sitten yhdessä opitaan.

Nyt mietin että pitäisikö ottaa heti käyttöön sitten ovulaatiotestit vaikka niistä monelta kuullut että vaikea saada sitä plussaa siihen. Mulla on aika säännöllinen kierto ja aika monesti luulen ainaki tuntevani oireilua oletetun ovulaation aikana mutta toisaalta olishan se hyvä saada varmistus ettei heti alkuun tähtäile ihan väärään aikaan.

Miten sitä jaksaa nyt oottaa et pääsee yrittelemään 😅😬