julinfin

Hei,

Ei ihan selvennyt, mitä tarjoat syötäväksi rintamaidon lisäksi... Tuon kokemuksen aikana epäilemättä olette jo paljon oppineet ja selvittäneet, mutta kannattaako vielä selvittää mm. lääkärin kanssa mahdolliset allergiat sekä refluksin? Meillä ei ollut niin rankkaa että vauva olisi huutanut tuntikausia, mutta rintaraivarit, ilmavaivat, niskakakat, puklut ja muuta vastaava on yritetty hoitaa 2. viikosta lähtien. Lapsi oli täysimetettävänä n. 5,5 kk, ja kun oppii kääntymään vatsalleen, puklailuongelmat vaan korostuivat. Tämä kaikki huolimatta minun omista ruokapäiväkirjoista ja imetysdieeteista. Allergialääkäri melkein käski siirtymään kiinteisiin, mikä tosiaan auttoi meidän tapauksessa. Ehkä en osannut tarpeeksi kiinnittää huomiota ruoan koostumukseen ja refluksioireisiin, vaan koko ajan yritin jäljittää jotain allergisioivaa ruoka-ainetta. Tuo rintaraivari on mielestäni selvä merkki siitä, että maito ei pysy sisällä ja aiheuttaa närästystä/poltetta tmv. epämiellyttävää tunnetta vauvalle. Olisiko silloin apua asennon muuttamisesta pystyisemmäksi? Ja jos syö pääosin nestettä, niin olisi jo korkea aika tarjota jotain paksumpaa (jos vatsa hyväksyy ja on ongelmia kasvun kanssa, niin suosittelen parsakaalia - erittäin vitamiinirikas, ja maissia - paljon energiaa). Jos omaa maitoa ei riitä (tuossa iässä yleensä määrät kasvaa hurjasti), niin kannattaa selvittää allergialääkärin kanssa, mikä korvike olisi sopiva.

Kuten varmaan moni seuraavakin kommentoija, itse epäilisin lehmänmaito-allergiaa, joka nyt ilmenee suoliston oireiluna. Jos et ole vielä tehnyt kokeita, niin tee ihmeessä. Maitoaltistus on taas aika raju kokemus, jos tulos on positiivinen.

Sori, jos selostus on kauhean sekava ja tsemppiä!

Mitä jos kokeilisit kuitenkin jo kiinteitä?

Meillä on ollut kakat 6 kk suolisto-ongelmia lähes syntymästä asti (niskakakat ja kitinä ja kipristelyä ja huonoja unia), eli hieman erilaisia kuin teillä. Eikä mikään oma dieetti (pidin monta kuukautta tarkkaa päiväkirjaa syömisistäni) selkeyttänyt ongelmaa, kunnes 6 kk paikeilla aloitettiin kunnolla kiinteitä syömään ja rinnalla refluxilääkettä lääkärin suosituksesta. Silloin tuntuikin jo, että lapsi kasvaa ja maitoenergiaa ei juuri riittänyt siihen kasvuun. Kyllä raudantarvekin alkaa silloin kasvaa.

Teillä näyttää siltä, että jokin rokote on sotkenut suolistokehityksen kulkua ja nyt jokainen haiseva kakka tai ilmavaiva viittaa suolistotulehdukseen, eli bakterikanta on epätasapainossa. Se on raskasta, katsoa, miten pieni kärsii ja omatkin voimat hiipuu. Lääkäri mielestäni antoi ihan hyviä neuvoja teille. Tietysti on se riski, että kiinteätkin voivat sotkea menoa lisää, mutta pakkohan niihin jossain vaiheessa silti siirtyä. MEille ainakin sopi silloin parsakaali+maissi yhdistelmä. Toinen on vitamiini- ja toinen energiarikas lähde.

Tsemppiä!

viimeinen antibioottikuuri oli helmikuun lopussa ja precosa meni mukaan. Sen jälkeen muutama kk täysin onnellista elämää. Mietin mm. sitä, että onko hampailla omaa osuutta tai sitten hiekkalaatikkokaudella?.. Hygienia ulkona on lähes olematon, kun hiekkaa ym siinä olevaa kaikki päätyy suuhun. mutta eiköhän tämä kuuluu jokaisen lapsen elämään. en halua olla hysteerinen steriloija, etenkin kun vauvavuosi on jo ohi...

voiko esim. jokin yliherkkyys puhjeta noin äkkiä?

juuri nyt aloitimme, tosin kaura on vielä sallittu, kun usein sitä ei syytetä... ja kauramaitoahan juodaan korvikkeena..

sori, en ole pitkään käynyt sivustolla...
Fiilis on tuttu - keinot alkaa olla vähissä ja haluat nukkua edes kerrankin rauhassa eikä vaihtaa niitä niskakakkavaippoja useita kertoja päivässä ja kaikesta eniten haluat  nähdä oma tytärtäsi hymyilevänä ja rentona siinä lattialla tai missä tahansa muualla. Kyllä se aika tulee teillekin, Muistaakseni kun tyttömme oli 2 viikkoa vanha ja vatsaongelmat vaan pahenivat, meille puhuttiin koliikkiajasta (siis n. 3 kk) - en meinannut uskoa, että lapsi voi kärsiä näin pitkään, naiivisesti ajattelin että puhutaan kai kolmesta viikosta ja jotenkin vielä kestän ne... Joopa-joo. Aika vaan meni ja oireet vaan vaihtelivat muotoa.
Eli meillä ekaks oli aina nuo itkuiset vatsavaivat, ei koskaan erityistä pulauttelua. Röyhtäytys ei paljon onnistunut, koska usein nukahti tissille enkä halunnut häiritä näitä harvinaisia lepohetkiä (nyt vasta tajuaan, että vaaka-asennossa syöttö on vaan pahasta ja röyhtäytys on ehdotonta refluksiongelmissa). Se keinutus ja kantaminen oli kyllä omaa luokkaa, selkä ja niska ovat vissin edelleen jumissa, kun en ole kertaakaan päässyt kunnolla hierontaan tai venytyksiin..

Kun tytsy oppii kääntymään mahalle, eli juuri silloin 4 kk paikeilla, homma huipentui - maito ei oikein halunnut pysyä sisällä, ruokatorven ärsytys vatsaongelmien lisäksi taisi tuottaa paljon kärsimystä pienokaiselle. Silloin alkoivat ekat rintaraivarit, kun selvästi nälkäinen ja tissiä hamuaava lapsi ottaa sen sekunniksi ja sitten itkulla kääntää päätä pois. Jos milloin voimat loppuivat niin silloin varmasti - en tiennyt miten saada lapselle ruokaa suuhun, kun ei pumppauskaan oikein toiminut. Oli kai ummettavia hetkiäkin, yleensä kakka tuli n. 2-5 kertaa päivässä aika vetelänä ja iltaa kohti virehtävänä (aamuisin aina keltaisena ja paremman näköisenä, kun ei äiti päässyt mitään syömään).

Oksentelua tuli kuvioihin kuten aiemmin mainitsin n 5 kk iässä - kokeiltiin kiinteitä ihan vähän ja masulla olo kiihdytti takaisinvirtauksen.

Nexium +kiinteät auttoi heti - oksentelu loppui ja kakat muuttuivat viikossa kiinteämmäksi ja hiljaisiksi soseiksi. Kuuria pidettiin vain kuukauden ohjeen mukaan. Sen jälkeen en ole enää kertaakaan ottanut sitä. Nautin oikeasta äitiyselämästä ensimmäisen kerran heinäkuussa pari viikkoa (tyttö oli 6,5 kk ikäinen) kunnes tuli eka kuumeinen flunssa, jonka seurauksena oli korvatulehdus ja eka antibioottikuuri. Vatsa meni heti sekaisin, ja kesti useita viikkoja, että päästiin takaisin rauhallisempaan tilanteeseen.

Nyt vajaan viikon päästä tytsy täyttääkin jo 12 kk ja siihen mahtui noin 5 flunssaa, yleensä parisen viikkoa kestävää nuhaa, räkää, joskus yskää, tukkoisia levottomia öitä.En kuitenkaan enää turvautunut antibioottehin, vaikka lähellä olin. Sitten levottomuus ja kärttyisyys johtuivat hampaista - taas yksi vaihe, jota pitää elää läpi. PAnadolilla on välillä ollut helpottava vaikutus.

Refluksia ei sellaisenaan enää esiinny, vaikka pari kertaa on hän pulauttanut ruuan ulos. Jotenkin ehkä en haluaa uskoa, että taustalla olisi joku allergia tmv. Silloin hän kuitenkin söi siinä määrin, että vatsa pursutti oikein kuplamaisesti - olinko kenties tunkenut liika ruokaa lapseni sisään??

Se välttämisdieetti voi olla tarpeen, mutta olettehan te siinä iässä kun kiinteitä pitäisi jo ruveta syömään enenevässä määrin, jolloin maidon tarve ja vaikutus pienenee huomattavasti. Mitä enemmän lapsi on pystyssä, sitä vähemmän ongelmaa on, ellei kyseessä ole allergia. Istuminen ja sitten ryömiminen/konttaus ovat jo pelastavia tekijöitä. Meillä yritetään siirtyä oikean maidon syömiseen, mutta hitaasti menee. Itse toki syön nykyisin rajoituksitta ja nukutaankin yleensä jo melko hyvin, välillä ilman imetystäkin 12 tuntia. (kaikilla mun kavereilla lapset tekivät noin jo 8-9 kk iässä, mehän ollaan omalla aikajanalla)

Suosittelen myös lämpimästi liittyä facebookissa refluksiryhmään https://www.facebook.com/groups/405628542877300/

Sieltä voi saada enemmän vertaistukea, kuin täältä, enkä koe olevani vaikea refluksitapaus, jotta jakaa neuvoja riittävästi.