JTK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vähän kuollut keskustelu, mutta viritellään nyt uudestaan koska aihe on tärkeä ja ajankohtainen monille.
Meillä aloitettiin n. 14 kuukautta sitten, itse olin silloin 23 ja mies saman ikäinen.
Jo ensimmäinen feilattu kuukausi oli paha, toivoin niin paljon että olisi onnistunut, vaikka jo ennen aloittamista jotenkin oli kalvava pelko että jokin on pielessä.
Yritystä sitten kertyi, kokeiltiin kaikki greippimehut, punkkukuuri, vitamiinikuurit jne. Ei apua. Vähensin kahvinjuontia, liikuin enemmän, patistelin miestä jättämään pois satunnaistupakoinnin. Samaan aikaan kärsin (omasta mielestäni) stressivatsasta, joka vain pahensi tilannetta.
Kaikenlaista kokeiltiin, alkoi jo ideat loppua ja alettiin miettiä viime lääkärille hakeutumista. Stressivatsa-oireetkin vaan pahenivat.
Viime keväänä sitten olisiko ollut Kaksplussan foorumilta luin jutun, jossa joku kertoi keliakian yhteydestä lapsettomuuteen.
En nyt pitänyt sitä todennäköisenä, mutta satuin myös lukemaan, että siihen myydään nykyään apteekissa kotitestejä (verikoe sormenpäästä).
Kipaistiin sitten hakemaan se, ajatuksena enemmänkin sulkea se mahdollisuus pois.
Vaan kerrankin sain elämässäni nähdä positiivisen testitikun! :D
Harmi vaan, että kyseessä oli keliakiatesti, eikä raskaustesti.
Oli tosiaan todella vahva viiva, ei pahemmin tarvinnut valoa vasten tiirailla kun oli kontrolliviivan kanssa samaa vahvuutta.
Selvisi sitten kerralla myös mystinen "stressivatsani" aiheuttaja.
Järkyttyneenä soitin lääkäriin ja pääsin verikokeisiin (otettiin samalla kaikki verikokeet, mitä otetaan lapsettomuussyitä tutkiessa) ja sielläkin keliakian veriarvot huipussaan ja vatsatähystyksellä sitten vielä loppusilaus diagnoosille: keliaakikko.
Ja tässä kohtaa tarkennan, että diagnoosin saatuani juttelin lääkärin kanssa lapsettomuudesta, ja hoitamattomalla keliakialla on tosiaan todettu olevan yhteyksiä lapsettomuuteen.
Nyt sitten olen hoitanut sairauttani nelisen kuukautta ja odotellaan, mitä tapahtuu. Kierto ehti heittää hoitamattomana jo 35 päivälle, nyt viimeksi lyhentyikin jo neljällä päivällä, eli jotain parannusta jo tapahtunut.
Miehenkin passitin jo verikokeisiin, eikä löytynyt muuta kuin jokin kilppariarvo oli lievästi kohollaan, mutta niin lievästi ettei lääkäri nähnyt syytä huoleen.
Mutta näin siis voi käydä, lapsettomuuden taustalta voi löytyä jotain, mitä ei olisi tajunnut edes lähteä tutkimaan.
Mitään nopeaa tulosta ei ole kuitenkaan odoteltavissa, vuosikin saattaa mennä. Ehkä ei onnistu koskaan, ei sitä tiedä.
Pahimpaan suruun suosittelen lukemaan kertomuksia karmeimmista synnytysjutuista, itse teen sitä silloin tällöin kun alkaa liikaa surettaa. Ainakin edes hetkeksi tulee sellainen tunne, että onneksi tuota ei sitten näemmä ole edessä.
Vaikutus tosin kestää ehkä päivän, mutta lapsettomuustuskan kanssa se yksikin "vapaapäivä" on välillä ihan toivottu.
Etenkin, kun siskoni on nyt raskaana (tuli raskaaksi heti), ystäväni sai juuri toisen lapsen ja muutenkin lokakuu oli erittäin suosittu synnytyskuukausi tuttavapiirin keskuudessa.
Tsemppiä kaikille!
Vahva trollinmaku nyt kyllä...
Jos et, niin avaapa hieman tuota lausetta "n.vuosi sitten sain kuulla etten voi tulla raskaaksi. Selitystä tälle ei ollut." eli mikä sulla siis on? Pakkohan siihen joku diagnoosi on olla, että lääkäri voisi todeta varmasti steriiliksi.