The Joy

Rautanaamio - D´Artagnan

Pearl Harbor

Danny (Josh Hartnett)

;(

Tahdon voimaa

tahdon voittaa

Pistän kaiken peliin

kaiken mitä se vaatii

oon matkal finaaliin

haluuks Seppo kaaliin??? (haluun sen pokaalin)

Fintelligens - Kaikki peliin

Vierailija kirjoitti:

Sisäisesti hoikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli naisten saunailta. Eräs naisista alkoi muutaman otettuaan voivottelemaan kuinka valtavan lihava hän on ja aina ollut. Olen tuntenut tämän naisen lapsesta saakka, ja aivan totta: hän on todellakin aivan valtavan lihava, ja on ollut lihava lapsesta saakka. No sanooko kukaan niin? Ei tietenkään.

Kaikki yhteen ääneen:"ETHÄN ole! Sinähän olet niin hoikka ja kaunis! Musta paitasi hoikentaa! Juuri söit terveellistä salaattia! Äskenkin kävelimme tuolla järven rannassa, tottahan siinäkin kului monta kaloria! Sinullahan on kaksi lasta, siinähän niitä kaloreita kuluu lasten perässä juostessa! Olen AINA ollut sinulle kateellinen...tuota... leipomistaidoistasi!

Ja tänä nainen tietysti vänkää vastaan kuin lapsi:"Olenpas läski! Olenpas! Olenhan! Katsokaa vaikka!"

Joka. Ikinen. Kerta.

Se on kyllä totta, kun halutaan toisesta sanoa vain hyvää, niin sitä herkästi kallistuu latelemaan valkoisia valheita. Siksi monesti saatan pitää suuni vaan kiinni, jos olisi jotain negatiivista sanottavaa (totuus ko. asiasta). Enkä tässä tarkoita ainoastaan ulkonäköasioita. Riippuu tietysti kuinka läheinen ihminen on kyseessä.

Se on todella ärsyttävää, kun joskus mainitsen jollekin, että pitäis saada vähän olemusta kevennettyä, niin "sähän oot niin hyvässä kunnossa!" "Mistä kohtaa sulta muka mitään pitäis pudottaa?!" "lihakset painaa enemmän kuin läski ja sulla niitä on!" Joo tiedän, että painaa. :D Jos mulla on paha olo omassa kehossani ja se vaikuttaa mieleen ja hyvinvointiin niin sitä ei herttileijaa voi kukaan toinen sanoa ja käskeä, että tyydy nyt vain olemaan tuollainen tai usko nyt mitä sanotaan! Ehkä paras kommentti mulle on tullut kaikista läheisimmältä ihmiseltä: "Ehkä sä vaan oot ton muotonen!" xD  Ps. Osaan pukeutua niin, että läskini paistaisi mahdollisimman vähän muille...

Tällaisissa tilanteissa minä olet tottunut pitämään turpani kiinni. Tuollaiset ilmiselvät valkoiset valheet tuntuvat niin väkisin väännetyiltä että hävettää, mutta ei sitä totuuttakaan voi monesti sanoa. Yläasteaikoina kävi niin, että ainoa "kaverini" luokalla valitti minulle lihavuuttaan - ja se oli totta, hän oli hyvin ylipainoinen. Hän vollotti siitä, kun jotkut koulun pojat olivat nauraneet hänen napapaidalleen. Minä sanoin varovasti "Ei se ehkä olekaan paras valinta sulle? Sullahan on paljon muitakin tosi kivoja paitoja." No kaverihan pöyristyi ja meni kertomaan luokkamme muille tytöille, kuinka haukuin häntä läskiksi ja pilkkasin vielä hänen vaatteitaankin. Kukaan heistä ei taas puhunut minulle viikkoon sen jälkeen.

Nimenomaan. Itse inhoan valehtelua sen kaikissa muodoissaan, joten kartan päästelemästä myöskään mitään "pieniä valkoisia valheita". Aina ei toki ole helppoa tämäkään. Äkkinäiset ja arvaamattomat tilanteet yms..