Jonsteri

Kiitos Grayzymay kun jaoit tarinasi ja puit niin hyvin sanoiksi sen, mitä meistä niin monet ovat ajatelleet!

Ennen mun toista keskenmenoa mulla oli myös kokoajan tunne, että jokin on pielessä kuitenkin tai menee pieleen. Sitten kun ultrassa todettiin keskenmeno, syyllistin myös itseäni negatiivisista ajatuksia ja mietin olisiko ne voineet aiheuttaa keskenmenon (vaikka näin ei tietenkään ole).

Minä pelkään kuollakseni sitä kolmatta keskenmenoa, sitten kun/jos joskus tulen raskaaksi uudestaan, mutta se on ihan luonnollista ja luvallista. Pelkään kuollakseni ultraamista ja niitä huonoja uutisia, mitä ultrat ovat aina mulle tuoneet. Onneks on tämä palsta missä pahaa oloa ja pelkojaan voi jakaa ja se auttaa.  Toivon myös sulle onnistumista! <3

Onnea WEEBEE ja AppleTree! <3

Oon pitänyt hermotaukoa tältä palstalta viimeiset puoli vuotta, mutta nyt tulin uteliaisuutta lukemaan ja kiva kuulla myös positiivisia uutisia. Ja suuret pahoittelut kaikille uusille keskenmenon kokeneille, varsinkin ANNHAA... kyyneleet valui sun tarinaa lukiessa.  Se on todella niin, että ei sitä surua ja kipua voi ymmärtää kukaan muu, kuin ne jotka se on käyneet läpi.  Sen takia vertaistuki on niin tärkeetä.

Me yritetään vieläkin... Nyt 2v 8kk ollaan yritetty lasta ja kaksi keskenmenoa on ollut. Viimeisin 12/2013. Ei ole sen jälkeen tärpännyt, mutta parisuhde on voinut oikein hyvin ja seksi on ollut hyvää, eikä niin "yrittämiskeskeistä" ja voisin väittää viimeisten parin kuukauden ajan olleeni jo oikeasti onnellinen. Välillä huomaan ajattelevani, että ei se ehkä ole maailman loppu, jos jäädään lapsettomaksi pariskunnaksi, koska meillä on hyvä myös näin. Mutta tottakai edelleen toivon lasta... tosi paljon. Niin paljon, että sydämeen sattuu.

Viimeisen keskenmenon jälkeen mun ennen kovin epätasainen kuukautiskierto on tasoittunut ja lyhentynyt. Se on nyt 27-31 pv. Menkat on ollut runsaammat ja kestänyt n. 4 päivää (ennen viimeistä keskenmenoa n. 2 päivää na niukat). Nyt mulla on menossa dpo 6 ja kp 25. Tässä kierrossa ollaan talletettu joka toinen päivä menkkojen loppumisen jälkeen. Ensi viikolla dpo 14:nä ajattelin testata. Mutta enää ei maailma kaadu negaan. Kun on melkeen kolme vuotta pettynyt joka kuukausi, niin siihen on jo aikalailla turtunut.

Moi! Tipahdin tänne myös tuolta joulukuisista (ja sitä edeltävistä pinoista). Ikää mulla 31 ja miehellä 33. Esikoisesta ollaan haaveiltu viimeiset 2,5 vuotta. Kaksi keskenmenoa on ollut tässä matkan varrella, mutta ei haluta luovuttaa. Toivotaan, että vuosi 2015 olisi onnen vuosi meille kaikille.

Jonsteri kp 8 / ~32, yk yli 2v., km 07/2013 ja 12/2013

Moi kaikki... Minäkin tipahdin kyydistä. :( 

Maanantaina alkoi menkat. Yritykset osui juuri oikeaan kohtaan kuusta. Luteaalivaihe jäi 11 päiväiseksi ja kierto kokonaisuudessa 29 päiväiseksi. Uutta yritystä vaan sitten tammikuisissa.

Jonsteri kp 4/~32 yk 2,5v. km:t 08/2013 ja 12/2013

Lila80: Luin tarinaasi ja meillä on vähän samanlainen historia. Olen itse 31v ja mies 33v. ja esikoista yritetään (ollaan tosin yritetty jo reilu 2v.). Viime vuonna kaksi keskenmenoa, elokuussa ja joulukuussa. Meillä kans toiveissa, että kolmas kerta toden sanois! Multa on tutkittu veriarvot ja muun muassa keliakia-vasta-aineet ja kilppariarvot. Mitään viitteistä niihin ei ole. Keskenmenon yhteydessä kun on ultrattu, niin mitään "vikaa" tai "outoa" ei ole löytynyt, eli selitystä keskenmenoille ei ole löytynyt. Ja eihän tuota selitystä aina välttämättä löydykään. Toivottavasti saadaan joulukuussa parhaat joululahjat ikinä!

T H M ja Pöntiäinen: Mä oon tehny sen virheen, kun oon kertonu liian monelle lapsen yrittämisestä. Nyt ärsyttää, kun nämä tyypit kyselee ja vilkuilee mahaa aina kun nähdään. Varsinkin kun tässä on ollut kaksi suurta surua ja niistäkään ei haluis puhua kenellekään. Toisaalta on ollut myös hyvä, että on voinut puhua keskenmenoista sellasten kavereiden kanssa, jotka on kokeneet saman ja kavereiden kanssa, jotka on kärsineet lapsettomuudesta myös pitkään. Mut sitten ne kaverit, jotka on pamahtanu paksuksi helposti ei voi ymmärtää, ettei se ole kaikilla niin helppoa. Ja sit on myös kavereita, jotka ovat hermostuneet 3kk:n lapsen yrittämisen jälkeen ja menneet yksityiselle ja hakeneet tuhansien eurojen konsultaatiot ja hoidot ja niiden avulla onnistuneet ja nyt ne suosittelevat meille lääkäreitään ja ihmettelevät, kuin ei haluta laittaa omaisuuttamme hoitoihin. Varsinkin, kun meissä ei ole todettu olevan mitään vikaa!  :/ Olen sanonut yhdelle tällaiselle kaverille, että raskaaksi tulo (ainakaan viimeisen vuoden aikana) ei ole ollut ongelma vaan nuo keskenmenot. Ja meillä ei ole ylimääräistä rahaa monta tonnia laittaa hoitoihin! Oon enemmänkin sellainen ihminen, että uskon, että tämä projekti onnistuu sitten kun se on tarkoitus onnistua.