Jesse-armahtaa-luonto-ei
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kertomalla tapahtuneesta saatat toki saada omaa tuskaasi lievennettyä, mutta sen kustannuksella että miehesi voi pahoin. Kun suhteenne ei nähtävästi ole kunnossa, niin voit pyrkiä oppimaan tapahtuneesta ja pohtia onko nykyiselle suhteelle enää edellytyksiä. Jos ei ole, niin eroaminen onnistuu todennäköisesti ilman että kerrot tapahtuneesta.
Jos mies saa kuulla eron jälkeen asiasta kavereiden kautta, ja kysyy mikset kertonut, niin voit rehellisesti sanoa ettet halunnut loukata enempää.
Jos kuitenkin päädyt siihen että haluat vielä jatkaa nykyistä parisuhdetta, pidän silloin oikeana kertoa tapahtuneesta. Hän voi silloin miettiä omalta osaltaan voiko jatkaa suhdetta, ja millä edellytyksillä.
Toivotan rohkeutta kantaa vastuu tekemisistään.
Eipä yksityishenkilön osalta ole oikein mitään merkittävää hyötyä ostaa osakkeita esim Ruotsin kautta. Olettaen siis että asut vakituisesti/asuinvaltiosi on Suomi.
"Ruotsista saamasi osinkotulo on veronalaista myös asuinvaltiossasi. Vaadi asuinvaltion veroilmoituksessa että kaksinkertainen verotus poistetaan ja Ruotsin vero vähennetään samasta tulosta asuinvaltiossa aiheutuvasta verosta."
ja
"Jos et koskaan ole asunut Ruotsissa, osakkeiden tai rahastojen osuuksien myynnistä saatua voittoa ei voida verottaa Ruotsissa. Sinun on ilmoitettava myynnistä saatu tulo asuinvaltion veroilmoituksessa. Tulo verotetaan asuinvaltiossa voimassa olevien säännösten mukaan."
https://www.nordisketax.net/main.asp?url=files/sve/suo/034.asp
Kyllä, tai ainakin tulkitsen sen niin. Vuosia sitten firman pikkujouluillallisella miespuolinen tarjoilija sujautti puhelinnumeronsa minulle, joten illallisen jälkeen kävin kiittämässä huomiosta mutta ilmoitin olevani umpihetero. Ei vaikuttanut olleen ensimmäistä kertaa kun jäi natsaamatta, mutta eipä haukkunut meikäläistä huoraksi tai tyrkyksi. Poistuin jatkoille hyvin mielin.
Jos huhkii neljä viikkoa "työleirillä" kesänviettopaikassa, niin voihan se lusimiselta tuntua. Varsinkin jos jatkuvat puuhastelut ovat jonkun muun keksimiä...
Suhtautuisin myös varauksella naiseen joka etsii parisuhdetta vauvaikäisen lapsen yksinhuoltajana. Lapsi itsessään ei ole ongelma, lähinnä kysymys olisi siitä miten hän näkee arjen sujuvan tuossa tilanteessa.
Epäilen että tulisi, aiemmpaa kommentoijaa kompaten, tunne että kelpaa lähinnä talonmieheksi ja kustannusten jakajaksi.