Jesse-armahtaa-luonto-ei

Jos pariskunta asuu vuokra-asunnossa niin pidän kohtuullisena että molemmat osapuolet maksavat asumisestaan. Tämän ei tarvitse olla tasan 50/50, mutta jotain.

Jos taas pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa omistus-asunnossa, niin silloin vain omistavalla ospuolella on velvollisuus maksaa mahdollista lainanlyhennystä. Toki toinen osapuoli voi halutessaan osallistua lainanlyhennykseen, jolloin hän kartuttaa vapaaehtoisesti asunnon omistavan osapuolen omaisuutta. Mahdollisen vastikkeen, vesi-, sähkö- ja jätemaksun voi jakaa molempien osapuolten kesken.

Perusteluni on, että parisuhteessa osapuolten ei tulisi pyrkiä hyötymään *toisistaan* taloudellisesti. Omistava osapuoli kartuttaa omaisuuttaan lainanlyhennyksillä eikä toisella osapuolella ole velvollisuutta osallistua tähän. Asian voi kääntää seuraavaan asetelmaan: yksi osapuoli omistaa osakesalkun jonka hankkimiseen hän on nostanut lainaa. Toinen osapuoli ei omista mitään tästä osakesalkusta. Osapuolet asuvat yhdessä asunnossa josta syntyy kustannuksia vastikkeen ja sähkölaskun muodossa. On siis kohtuullista että molemmat osallistuvat vastikkeen ja sähkölaskun kustannuksiin sillä molemmat hyötyvät tästä. Osakesalkun hankkimista varten nostetun lainan lyhennyksestä hyötyy vain toinen osapuoli, ja vieläpä toisen osapuolen kustannuksella jos tämä osallistuu lainanlyhennyksiin.

Jos pariskunta asuu vuokralla, niin edellisessä asetelmassa kummallakaan ei ole osakesalkkua eikä lainanlyhennystä mutta tilanne on muutoin sama. Jos taas molemmat omistavat osan asunnosta, niin molemmilla on omat osakesalkut edellisessä asetelmassa.

Nähtävästi monet ajattelevat, toki ymmärrettävästikin, että "asumisesta" (vastike, säkö, vesi jne sekä lainanlyhennys) syntyvät kustannukset tulisi jakaa molempien kesken, jolloin omistava osapuoli voi periä "vuokraa" toiselta osapuolelta. Tällaisessa tilanteessa raha siirretään yhdestä taskusta toiseen pariskunnan sisällä eikä pariskunta (yksikkönä) hyödy siitä lainkaan.

Kylppärissä näköjään Cien Handwash Sensitive. Varmaan jotain samankaltaista wc:ssä ja keittiössä.

Vaikka ylätasossa ärsyttää se haarukoiden, veitsien ja lusikoiden näprääminen paikoilleen, niin ala- ja keskitasoille jää selkeästi enemmän tilaa ja saa useamman kattilan kerralla koneeseen korisysteemin sijaan.

Täältä siis ääni ylätasolle ja koneena Miele.

Juu, kyllä tuli luettua lähes joka ilta kun lapset olivat pieniä. Komppaan aiempaa kommentoijaa että se oli mukava kahden/kolmenkeskeinen hetki josta opin vuorovaikutustaitoja heihin, ja he minuun. Uteliaisuus heräsi satujen kautta, "miksi se tonttu halusi tehdä niin", ja oppi itse vastaamaan joskus hankaliinkin kysymyksiin niin että lapsi sai jonkun käsityksen.

Omien kokemusteni pohjalta suosittelen kyllä yrittämään iltasatujen kanssa, vaikka ei tahtoisi jaksaa. Aika jolloin lapset haluavat kuunnella satuja on kuitenkin aika lyhyt, ja niiden kautta voi käsitellä monia asioita.

Onneksi olkoon jos olet päässyt lääkikseen, tai vaihtoehtoisesti tsemppiä preppaukseen ja pääsykokeisiin. Jos olet opintojen alkutaipaleella, niin edessä on noin vuosikymmen opiskelua ja harjoittelua.

Kun olet suorittanut nämä, niin edessä on todennäköisesti vuorotyötä, päivystyksiä, konsultaatiota ja epäonnisessa tilanteessa syyte hoitovirheestä. Tästä kaikesta sinulle maksetaan kohtuullinen korvaus.