Jesse-armahtaa-luonto-ei

Vuosikymmeniä jatkunut automaation kehittyminen lienee osasyyllinen. Postin tilanne on mielestäni aika kuvaava, paperilla toimitetut tiedot kulkevat nyt nopeammin ja vaivattomammin ilman paperia, joten postin työvoimalle ei ole enää tarvetta.

Sama on tapahtunut vakuutus- ja pankkialalla, jossa korvaus- ja lainahakemukset päättää ja tulouttaa perustilanteessa algoritmi ja työvoimaa tarvitaan vain erikoisempia tilanteita varten.

Mäkkäreissä ja Hesburgereissa on kioskit tai puhelinsovellukset jolla tehdään ja maksetaan tilaus yhdellä kertaa. Perus asiakaspalvelutyö, johon heikompikin voisi ryhtyä osa-aikaisena, poistuu laitteiden ja sovellusten myötä. Vaate- ja ruokaostoksiakin pusketaan verkkopalveluiksi yhä enemmän, ja taas katoaa perinteisiä palvelutöitä.

Lähitulevaisuus ei näytä ruusuiselta tästä näkökulmasta.

Kun poika haluaa harrastaa pelaamista niin hänen olisi kyllä hyvä selvittää itse mistä palikoista harrastusväline koostuu.

Tarvitaanko 3000e kone Fortniteä varten? Ei tarvita, mutta jos hän alkaa harrastamaan pelaamista niin 3000 e uppoaa helposti ajan saatossa uusi-näytönohjain, näytön-tarvitsee-olla-isompi, kuulokkeet-menee-vaihtoon, hiiri-menee-vaihtoon, näppäimistö-menee-vaihtoon rumbassa jollei ole mitään käsitystä perusasioista. Pelitkään eivät ole ilmaisia, varsinkin jos niihin ostaa kuukausimaksullisia lisäosia.

Lapsuuden mökkimatkoja jossa tuli kuunnelltua ja hoilattua näiden biisejä paljon.

Ei perhana! Jos maaginen Porvoo tulee normi Porvoon rinnalle, niin palstan automaattimoderoinnista tulee varmasti itsetietoinen ja alkaa metsästämään alemman-tason-miehiä ja yh-kela-mt-mammoja pimeillä sivukujilla.

Siinä ei säästy uli-uli-miehetkään kun "auto-mode" niittää massiivisella lasulla. Jää vain maahan tallatut kukkahatut muistuttamaan kerran niin eloisasta kanssakäymisestä ja vuolaasti virranneista juupas-eipäs-mun-äiskä-on-vahvempi-kun-sun-iskä väittelyistä. Tulevat, vaatimattomiin määriin jäävät, sukupolvet muistelevat pelonsekaisella kunnioituksella menneitä palsta-aikoja ja viestivät kännykän kalpean valon loisteessa "missä olit kun maaginen Porvoo saapui?".

Ei! En mene hiljaa siihen pimeään yöhön. Vielä virtaa veri vahvana suonissa, vielä silmät erottavat näppäimistön, mitä sormet eivät pysty näpyttämään sen automaattinen vihreenkorjaus hoitakoon. Vastustan maagista Porvoota loppuun asti. Palstailen. Elän!

Ahdistelu on subjektiivinen kokemus, joten tottakai kohde on ainoa joka voi päättää onko jokin hänen mielestä ahdistelua vai ei. On sitten eri keskustelu onko sillä mitään merkitystä että kohde kokee ahdistelua jossain tietyssä tilanteessa.

Työpaikalla, koulussa tms ei tulisi joutua tuntemaan itsensä ahdistelluksi. Poliisin tai vartijan raudoittaessa taas ei ole mitään merkitystä kokeeko olevansa ahdisteltu. Nämä kaksi tilannetta pitäisi osata erotella toisistaan, mutta valitettavasti aina välillä vaikuttaa löytyvän yksilöitä joiden mielestä heidän kokeman tunteen takia muiden tulisi käyttäytyä heidän haluamalla tavalla. Siis nimenomaan "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ahdistaa mua", kun oikeast kyse on "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ärsyttää mua" tilanteesta. Joku ei tule toimeen työkaverin kanssa ja siihen vedetäänkin "ahdistelukortti" kun "mä koen sen ahdistavana!!!!" ja sitten seuraavaksi pähkäillän oikein työryhmän voimin "miten ehkäisemme ahdistelua työpaikalla".

Kyllä, ihmiset kokevat ahdistelua ihan aiheesta ja siihen tulee puuttua. Valitettavasti kuitenkin esiintyy urpoja jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja yrittävät saada omia mietymyksiä läpi käyttäen ahdistelua keppihevosena.