jeesusonherra

Psyykkiset ongelmat ovat loppujen lopuksi vain hyvinvointi yhteiskuntien vitsaus. Kun ei ole oikeita ongelmia niin ahdistutaan. Pahiten se iskee nuoriin. Masennusta tai muita mielenterveysongelmia ei havaita lainkaan esim. Afrikan köyhemmissä maissa.

Tämä huomioon ottaen syytän myös sosiaalista mediaa. Lopetin itse kokonaan moisen käytön pari vuotta sitten. Täysin turhaa tauhkaa ja alkaa vain ahdistaan kun sinne menee. Älypuhelin heittäkää nuoret jokehen ja tehkää oikeasti jotain merkityksellistä!

Ennen kuin joku valopää sano että suihinotto niin ehdottaisin että edesautat ja kannustat miestäsi tekemään jotain mistä hän oikeasti nauttii ja mikä lievittää hänen stressiään (yleisimmin se on joku harrastus, ei viinan juonti).

Siivottomat kissan ulosteet ja hiekat vessassa. Jääkaapin sisältö ja täysin edesvastuuton huolimattomuus omasta terveydestä. Siinä pahimmat.

Ei saa nuorisoa syyllistää. Saattavat masentua syyllistämisestä niin pahasti että laitos odottaa.

Noh, asiaa voi ajatella myös positiiviselta kantilta.

Itse olen tällä hetkellä pidemmässä parisuhteessa (ikää minulla 32) ja en juurikaan ollut seurustellut vakavasti ennen kuin täytin 28 vuotta. Täytyy sanoa että olen onnellinen siitä että olen saanut kokea paljon rakkautta mutta kääntöpuolella on myös tolkuton kasa henkistä tuskaa mitä pettymykset ja konfliktit parisuhteissa tuo mukanaan. En kadu päivääkään mutta ihmissuhteet myös satuttavat aivan järkyttävästi, jopa siihen pisteeseen että jäljet ovat pysyviä.

Jos siis mietit asiaa uudemman kerran; vaikka et saisi kokea parisuhteen tuomaa auvoa ja onnea, et myöskään joudu kestämään siitä, mahdollisesti, johtuvaa henkistä helvettiä. Mikä sitten on paras ratkaisu? Kukin tehköön arvion itse mutta haluan vain sanoa et välttämättä ole menettänyt mitään olennaista. Parisuhde ja ihmissuhteet on aina riski, tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän jos on kokematon ja näkee vain muiden ihmisten "onnea".