JanoCH

Christina84: olen itsekin miettinyt tämän vauvakuumeen vaikutusta meidän parisuhteeseen, enkä osaa sanoa onko parisuhteemme laatu vielä ainakaan muuttunut huonompaa kohden. Mielestäni toistaiseksi kaikki on ennallaan. Yritin alussa antaa miehelle tilaa ja aikaa mutta kuumeen vain lisääntyessä ja esikoisen kasvaessa en voi olla miettimättä toista vauvaa, joka olisi minulle niin tärkeä.

Eniten ärsyttää se kun on yrittänyt puhua vauvasta, josta seuraa itkua ja miehen osalta mökötys, menee ehkä max. päivä kun taas juttelemme ja olemme aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut! ehkä miehet vain pyyhkivät asiat mielestään tai eivät myönnä niitä tms. turhauttavaa ja väsyttävää. onneksi esikoisesta saan riemua joka päivään!!

unelias: olen itsekin miettinyt kuinka katkeraksi sitä voi tulla jos ei saa sitä " viimeistä" vauvaa, minä en halua olla se joka kaikissa tilanteissa tuo esille sen että meiltä puuttuu yksi lapsi! tiedän että en ikinä voi olla miettimättä sitä millaista elämä olisi ollut jos en sitten saa ylipuhuttua miestäni.

no näillä mennään, hauskaa viikonloppua muille!

On todella huojentavaa kuulla että meitä on enemmänkin. Toisaalta surullista tietenkin, mutta voi jakaa omia ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Viimeksi eilen yritin vauva haaveestani puhua, mutta vastaus oli loppupäivänmökötys. Ainoa toiveeni on siinä kun usein mainitsen että noita vanhoja kehtoja, turvakaukaloa yms. voisi alkaa myymään, niin miehen mielestä sitä ei tarvitse tehdä. Säilytänkö niitä niin kauan kunnes ovat antiikkia?! Tuossa lauseessa elää minun vauvakuumeeni toivo.

Meillä on niin pieni lapsi kotona, että en ole ehtinyt hävittämään hänen tavaroitaan, lähes kaikki on tallessa, jopa pieniksi käyneet vaipat!!

Kuume on koko ajan korkealla, mutta kun mieheni ei edes suostu keskustelemaan asiasta. Se ärsyttää ehkä eniten, haluaisin vain yhden kunnollisen vastauksen kysymykseen MIKSI EI? ( sitä ei varmaan ole kun ei suostu sanomaan =) )

Haaveilen jo vauvantuoksusta, unettomista öistä, niistä pienen pienistä sormista ja varpaista, siitä ihanasta viattomasta katseesta jolla pieni vauva vanhempiaan katselee ja kaikista eniten uudestaan äidiksi tulemisesta, siitä tunteesta jolloin on saanut aikaan ihmeen, oman pienen ihmisen jota ei voi rakastaa ikinä liikaa.

teidän kirjoitukset toisaalta piristää, toisaalta tuntuu vaan niin pahalle. mikä miehiä riivaa?

jaksellaan yhdessä!

minulla myös aivan kamala vauvakuume! kestänyt todella kauan, enkä saa miestä suostumaan, sitten millään! meillä on yksi lapsi ja haluaisin hänelle kaverin. aina kun näen vauvoja, kyynel silmässä mietin miksi minä en saa toista lasta!! haluan sitä todella todella paljon, että ensimmäinen saisi leikkikaverin ja minulla on vahva tunne siitä että minun lapset ei ole vielä tehty.

olen miettinyt pääni puhki miten vain saisin miehen suostumaan, koska luulen että jossain vaiheessa pääni räjähtää enkä haluaisi erota vain koska halusin lisää lapsia!

voimia teille kohtalotovereille!

tilannetta ei auta yhtään raskaana olevat tai juuri vauvan saaneet kaverit! tunnen vääryyttä! (vaikka olen todella iloinen kaikkien vauvan saaneiden puolesta!!!)

hirveä vauvakuume, tyttövauva 9kk! mies ei suostu millään toiseen lapseen. ensin vihjailin paljon, nyt olen jo lopettanut " niskaan hengittämisen" ja poden kuumetta yksin!! kerran sain vauvahaaveeseeni vastauksen ehkä, mutta sen jälkeen on tullut pelkkää ei ikinäää! tosi ärsyttävää, kun itse en haluaisi lasten välille todella isoa ikäeroa! oma vauvahaaveeni on vauva 2009. olen niin surun murtama että itken aina kun näen pieniä vauvoja (jopa tv:ssä)!!! milloin hormoonit palautuvat normaaleiksi!?? on vähän noloa alkaa itkemään, esim. töissä jos asiakkaalla on pieni vauva tai hän on raskaana!!!!

mä ilmottaudun kanssa mukaan! (heti kun saan miehen suostuteltua, tällä hetkellä paras vastaus toiseen muksuun on ehkä.)

mulla vauvakuume iski samalla hetkellä kun sain esikoisen (05/07) sairaalassa syliini, raskaana ollessa kuumetta ei ollut..