jääsydän

Kuullostaapa S-I rankalta tuo sun yö :( Ihan tosi paljon jaksamista lähetän sinne!

Samaten Coe- tuntuu aika oudolta ettei tuon ikänen mies viiti ottaa sen verran vastuuta että alkais kummiksi. Mutta toisaalta, jos kerta veljes ei tunne olevansa valmis kummiksi nyt niin oli reilua sanoa se. Ettei sitte käy niin että hän vaan " unohtas" olevansa kummi eikä tyttösi sais mitään huomiota tältä kummisedältä. Minua harmittaa oman pikkuveljeni puolesta, koska hänellä on kummisetänä meidän serkkupoika. Mutta tämä serkku ei oo ikinä muistanu pikkuveljeä mitenkää. Ei ollu edes ristiäisissä..

Mutta jospa ne muut kummit nyt ois sitte kummeja veljeski puolesta! Toivotaan niin.



On tää väsymys jotenki uskomatonta luokkaa. Nukuin eilen 2h päiväunet ja silti illalla sammuin ku saunalyhty. Tai OLISIN sammunut, muttaku vauva kihisi ja vinku ku oli vissiin masu pipi :( Vasta 1 aikaan nukahti niin että äitiki pääsi nukkumaan...Kyllä se välillä tympii ku mies vaan kuorsaa vieressä ja ite joutuu valvomaan lapsen kanssa.



Meki saatiin varattua kirkko ristiäisiä varten, joulukuun 2pvä. Nimeä ollaan mietitty mutta ei vielä olla päätetty sitä. Eikä kummejakaan..

Mutta eiköhän ne tässä marraskuun aikana selviä :)



Pian pitäs tulla th ottamaan minulta nuo tikit pois ja tarkastamaan vauva. On kyllä mukava ku täällä meilläpäin tehdään vielä näitä kotikäyntejä, en kyllä oliskaan päässy neuvolaan ainakaa tänään näitten kahen muksun kanssa ja vielä tuonne hirveeseen myräkkään!



Kahen lapsen kanssa pärjäämisestä S-I kyseli.. Meillä nyt on menny suht hyvin. Esikoinen on kyllä mustasukkanen ja vauvaa ei voi jättää hetkeksikää silmistä ku muuten tyttö on heti sen kimpussa. Mulla nyt lähinnä ongelmallisinta on tämän sektiohaavan kanssa kun ei sais nostaa ja kantaa..mitenpä sitä on nostamatta! Mutta on paljon hankalia tilanteita kahen lapsen kanssa, aina niistä jotenki selvitään. Lahjontaa pitää käyttää vähän turhanki paljon ;)

Samaten meillä on tullu tämä kuvioon että äitiä ja vauvaa ja isiä läpsitään ja muksitaan kun suututtaa- hermot on esikoisella tosi kireällä. Pinna lyhyt.



Neljäskö se kyseli siitä vauvan nukuttamisesta mahallaan...? Minun mielestä saa nukuttaa. Ainaki niissä sairaalassa annetuissa lapuissa luki että nukuttaminen mahallaan ja kyljellään on ok, mutta selällään ei sais nukuttaa.



Nyt pitää mennä...



Jääsydän ja tytöt 1v4kk ja 11vrk

Perjantaina 27pvä meijän prinsessa päätti tulla maailmaan äitin ja isin iloksi.

Torstaina illalla tuli tunnin ajan kipeitä supistuksia, ja pelottelin jo miestä että lähetäänköhän yöllä synnyttämään. Supistukset kuitenki loppu ja mentiin nukkumaan. 2 aikaan yöllä alkoi supistamaan kipeästi ja aloin heti kellottamaan väliä, joka oliki 10min. No, siinä meni yö valvoessa suppareitten kanssa. Kävin välillä lämmittämässä kaurapussia ja sitä pidin alamahalla aina supistusten tullessa. Helpotti jonku verran vaikkakaan ei kovin paljoa. Aamulla joskus 10 aikaan supistuksia alkoi tulla 5min välein ja valmistelin sairaalakassin valmiiksi. Tein lapsenvahille ja tytölle ruuan valmiiksi kun ajattelin että joudutaan pianki lähtemään. No, siinä sitte kuitenki mieski söi ja lähettiin klo13 kohti sairaalaa. Siellä päästiin heti synnytyssaliin ja käyrille makaamaan. Supistukset tuntu paljon voimakkaammilta käyrässä maatessa ja vajaa tunti käyrällä oliki aika tuskasta. Miestä hermostutti kun hänellä olis ollu englannin uusintakoe klo15 ja näytti siltä että tässä tosiaan ollaan ihan oikeasti synnyttämässä eikä vaan huvikseen käyrillä maata ;)

Kätilö teki sisätutkimuksen klo15 ja paikat oli vasta 4cm auki. Supistuksia tuli edelleen vain sen 5min välein ja oli aika lyhyitä. Kokeilin ensin supistuksiin lämpöpussia joka autto aika vähän.. n.klo 17 kätilö ehdotti että lähtisinkö kokeilemaan ammetta, ja ilomielin suostuin! Amme oliki ihana, se vei supistuksista sen terävimmän kärjen pois ja lämmin vesi rentoutti ihanasti. Ei siellä kuitenkaan jaksanu olla kovin pitkään ja pyysinkin jotain tehokkaampaa lievitystä kipuun. 17.30 sain epiduraalin ja olipa taas ihana olla ilman kipua! Torkahdinkin hetkeksi ja mies kävi syömässä siinä välissä. Supistuksiin päätettiin kuitenki laittaa vähän tipalla tehoja, kun olin edelleen vain reilu 5cm auki.

klo 19 kun paikat oli sen 7cm auki, lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot. Sen jälkeen alkoikin vähän ponnistuttamaan ja vähän jälkeen 8 sain luvan alkaa vähän ponnistelemaan.

Mutta vasta 21.oo olin 10cm auki ja sain luvan ponnistaa tosissaan. Kätilö meinas että tämä vauva tehdään hänen työvuoronsa aikaan- kaikki ei vaan menny ihan niinku hän ja MINÄ oisimme halunneet :(

Ponnistin ja tuska alko olla aika karsea, mutta tuntu että vauva ei liiku yhtää mihinkää! Eikä se vauva sieltä oikein lähtenykkää lasekutumaan.



Minulle iski totaalinen paniikki, kun muistui niin elävästi mieleen esikoisen synnytys, jossa vauva ei myöskään laskeutunu ja jouduttiin auttamaan imukupilla ulos. Pelkäsin niin hirveästi sitä imukuppia.

Itkin vaan ihan hysteerisesti. Mies ja kätilö yrittivät rauhottaa minua, mutta turhaa..vedin happea supistusten välillä, mutta oksitosiinin takia supistuksia tuli niin tiuhaan etten ehtiny ollenkaa rentoutua välillä. Samaten tuli lonkkiin niin kova särky (vauva ilmeisesti painoi joihinkin hermoihin) että oli vaikea olla mitenkään päin.

Sitte iskiki kuvotus ja oksetus. Joka ponnistuksen aikaan meinasin oksentaa. En ollu koko päivänä syöny kunnolla ja oli tosi heikko jo paha olla, ja tuntu että voimat on ihan totaalisesti käytetty loppuun. Itkun takia aloin kai lievästi hyperventiloimaan ja sekin pahensi oloa.



joskus siinä 22.30 lääkäri tuli takapäivystäjän kanssa huoneeseen ja he miettivät imukupin käyttöön ottoa. Vauva ei kuitenkaan ollut laskeutunu tarpeeksi alas, eikä imukuppia voitu ottaa. Siinä sitten otettiin vauvan päästä ph:ta ja ne oliki yllättävän heikot! Itellä tuli jotenki helpottunu olo, ku joskus 22.40 lääkäri sanoi että : hätäsektio! En osannu jotenki siinä tilanteessa pelätä että vauvalla ois joku tosi iso hätä, vaikka mies jäiki kyyneleet silmissä huoneeseen kun minua lähdettiin kärräämään leikkuriin. Oli miehen mukaan pitkät 10-15min jotka olin leikkuussa..varmasti!

Vauva synty siis 22.49 ja oli ihan terve ja pirteä tyttö. Ilmeisesti happiarvot oli ollu jotenki virheelliset ja lääkäri toteski jälkeenpäin, että itseasiassa kun minulta oli otettu happiarvot niin ne oli huolestuttavammat mitä vauvan! Eli enempi hätää oli minulla ku tuolla pienellä neidillä. Lisäksi vauvan pää oli ollu virhetarjonnassa, joten tod.näk. sen takia olis jouduttu kuitenkin myöhemmin leikkaamaan, joten hyvä näin...



Synnytyksestä ei jääny taaskaan mitenkää hyvät muistot, mutta ite sektiosta ei oo pahaa sanottavaa. Enhän siitä muista mitään :)

Pääasia kuitenki että tyttö synty terveenä ja iteki selvisin ilman mitään ongelmia.



Lopputarkastuksessa purin lääkärille sydäntä ja sanoin että pelkään tulevia synnytyksiä, koska kumpikaan vauvoista ei oo itestään laskeutunu tarpeeksi alas, että jos minulla onkin lantiossa joku ahdas kohta joka on hidasteena. Lääkäri oli IHANA; otti vakavasti ja laittoi samantien lähetteen magneettikuviin. Kävin kuvissa- tosin tulokset ei oo vielä tullu ja niitä mielenkiinnolla ootan.



Haava on arka ja kipeä, ja tympäsee kun ei ite kykene juuri mihinkään mutta se paranee ajan myötä, joten ei tässä mitään hätää ole :) Jouluna olen toivottavasti jo ihan kunnossa.



Nyt meillä on siis kaksi ihanaa tyttöä, ja maanantaina th tulee kotikäynnille ja ottaa tikit pois samalla kun tarkastaa vauvan.



Jääsydän kera tyttösten

Minäki vihdoin selvisin tänne vähän lukemaan toisten kuulumisia. En oo omaa synnytyskertomustakaan ehtiny rustaamaan.



Meillä on nyt kolmas kokonainen päivä kotona, ja onhan tämä vähän tahmeata alkuunsa. Onneksi on vkl edessä :)

Vauva on varsinki päivisin ihana enkeli, nukkuu ja syö eikä kyllä turhasta itkeskele. Mutta viime yö..huoh. En tiiä oonko nukkunu ollenkaa. vauvalla on öisin nenä niiin tukossa, että ei tunnu saavan henkeä muuta ku pysty asennossa. Eli äitin masun päällä makaa ja tuhisee ja vinkuu hankalaa oloaan :( Omassa sängyssä ei alkanu olemaan ollenkaa, sama oli eka yönä kotona. Piti nukuttaa sitte loppujen lopuksi vieressä kun ei jaksanu enää nostaa takasin sänkyyn. Tissiä on kans vaikea syödä tukkosella nenulla ja se harmittaa vauvaa ja äitiäki :(



Tämä sektiohaava vaikeuttaa normi elämistä aika lailla. Mies on koulussa päivisin, joten mun pitää koittaa selvitä tuon 1,3v ikäsen ja vauvan kanssa. Esikoinen on tosi mustis jos hoidan vauvaa- tai se mustasukkasuus ilmenee sillä että haluais vaan kokoajan pitää vauvaa omassa sylissään ja tutkia kasvoja (tökkiä silmiä, niinku moni muukin valitti että se on esikoisten ihastus)ja äiti ei sais pitää vauvaa ollenkaa. Imettäminen on meilläki tosi vaikeata sen takia. Mun on pakko mennä kiikkuun syöttämään, ettei esikoinen pääse koskemaan. Muuten se makaa vauvan päällä ja on tosi hankala itellä ku pitää sitte koittaa varoa vielä lisäksi ettei esikoinen pääse tohon haavaan huitasemaan. Se ku tehtiin tuohon keskelle mahaa pystyyn. niin on tosi alttiilla paikalla että siihen helposti tökkää kaikki.

MLL:ltä oli yhen päivän hoitaja täällä, mutta se oli ihan turhaa koska esikoinen märisi vaan kokoajan miun jaloissa ja halus olla äitin ja vauvan kanssa eikä sen tätin kanssa. JOten loppujen lopuksi jäi tosi ankea olo koko päivästä. Mielummin oon sitte ihan vaan keskenäni tyttöjen kanssa ja koitan parhaani mukaan selvitä.



Koti on kamalassa siivossa, en raaski miestä vaatia siivoamaan kun hän niin paljon hoitaa koulun lisäksi tuota tyttöäki ja on muutenki pyörittäny tätä taloa jo vko ajan. Ite yritän siistiä edes pintapuolisesti mihin vaan kykenen, mutta vähäistä tämä on kun sattuu haavaan kaikki vähäinenki rehkiminen.



ONNEKSI meillä ei oo käyny vielä vieraita, koska mulla ei oo sopivia vaatteita :) Tuon haavan takia en voi käyttää mitää housuja, kun ne painaa kaikki (äitiyshousutki) haavaa ja en omista ku yhen hameen. Joten tässä sitä kekkuloidaan kotosalla niin pitkään kunnes pystyn pukemaan päälle jotain. Viikonlopuksi tosin anoppi seurueineen uhkasi tulla käymään, mutta pitää sitte sinnitellä tuolla hameella (tosi mukavaa olla kesähameella ku ulkona on 13 astetta pakkasta :O).



ONKO KELLÄÄ VINKKEJÄ tuohon vauvan tukkoseen nenään?? Oon keittosuolatippoja käyttäny mutta ne ei hirveesti tunnu auttavan. Nenä-friidallaki koitin imeä mutta ei sillä saa mitään irti kun se räkä sun muut mönjät on niin syvällä nenässä. Miten voisin saada vauvan nenän pysymään auki? Jelppiä kaivataan!! Nenän avautuminen parantas meijän yöunia huomattavasti.



Mutta nyt lähen rauhottamaan tuo esikoisen tuonne sänkyyyn ja painun iteki vällyjen väliin vähäksi aikaa..



Jääsydän ja tytöt 1v3kk ja 1vko

Ja me tosiaan lähdettiin kans pe vauvanhakureissulle- tosin, sillä matkalla ollaan edelleen, varmaan puoleen väliin viikkoa.

Ei menny mulla niin helposti eikä lyhyesti ku tuntuu että kaikilla muilla meni. Mutta siis näin pikaselostus, että tultiin sairalaan pe päivällä 13 aikaan, vauva syntyi 23 illalla. Mutta jouduttiin hätäsektioon, kun ei tyttö laskeutunu :( Ei oo mikään mukava kokemus, mutta jospa tästä parannuttas. Haava on kipeä ja törkeen ruma!

Niin, mutta tärkein- meille siis syntyi tyttö rv 39+3 ja mitat on 3280g ja 49cm. Että ei mikään jätti, vaan oikeinki siro pikku neiti :) Äiti on saanu nukkua, kun vauva on ollu hoidossa yöt- ei oikein omat voimat oo riittäny siihen että jaksais nousta joka itkulle yöllä. Joten hirveästi ei oo vielä mielikuvaa siitä millanen vauva tulee olemaan. Nyt tuo ainaki on tänä päivänä ähissy masukipuja, kovasti piereskelly. Mutta eiköhän se tästä... pulloa ei taho huolia, tutti kelpaa onneksi. Mutta on äitin rinnat tosi kipeet. Maito ei oo vielä noussu, mutta sitä odotellessa...



Tsemppiä teille kaikille vielä jotka kärvistelette! Ja onnea coe:lle ja Miannille, Jos nyt ovat nyyttiänsä hakemassa.



Jääsydän rv 0+0 ja tyttö 2pvä

mutta lähtöä tehdään. On puoli 10 asti supistellu vaihtelevasti mutta pääasiassa 5min välein. Välillä säikähin jo että tehot hiipuu, mutta nyt taas tuli sellasia suppareita pari peräjälkeen että heti ku mies on syöny niin lähetään ainaki nyt näytille...on se kumma jos nämä supparit ei oo mitää tehny, toivon vaan että iltaan mennessä on vauva kainalossa.

Mutta saas nähä...jotenki kokoajan sellanen olo että varmaan nää tästä vielä loppuu- ku on niin monella niin käyny.

No, tuun illalla ilmottaan itestäni jos pistävät takas kotio maitojunalla.



Jääsydän tuskasena