Ismokka

Jäin hetkeksi pois täältä, kun ei päästy yk4 edes yrittämään. Jotenkin yk5 meni täysin jännittämättä...

Jouluaaton aattona oli jo 3pv myöhässä, joten testasin aattona kaksi selvää viivaa. Testin sai sitten mies joululahjaksi. Tapaninpäivänä tuli kuitenkin pari tippaa verta, joten ei ole uskaltanut vielä riemuita.

Rinnat pirun arat ja paineen tunnetta alavatsassa. Muuten kohtuu hyvä olo.

Tarrasukkia plussanneille!

Painoindeksi oli noussut 30neen. Nyt sitten ollut syömiset tarkkailussa ja olen yrittänyt lisätä liikuntaa, lähinnä kävelyä.

Tässä kierrossa miehen työt estää tallettelut ovisviikolla, joten siinäkin mielessä hyvä, että voin nyt purhaa turhautumisen liikuntaan, enkä vain syömiseen.

Hiipii väkisin ajatus mieleen, että mahtaako sitä enää ihmettä tapahtua.

Täti tuli ihan ajallaan... tänään kp4.

Yk3 pitäis lähteä käyntiin, mutta hiukan arveluttaa. Liian suurilla odotuksilla lähdin tähän, kun yk1 on lähtenyt edelliset raskaudet.

Ei oikein tahdo päästä pettymyksestä yli, kun ei voi asiaa jakaa muuta kuin miehen kanssa. Surkean yksinäinen olo.

Miehellä ei lapsia. Minulla on, mut silti valtava tyhjyys valtaa kun vuoto alkaa.

Apua... kirjoitinkin aiemmin, kun on ollut rintojen arkuutta.

Tänään kp29/31 ja ovistestiin kaksi viivaa.

Hui!

Uskaltaisiko hakea jo herkän testin ja kokeilla aamulla?

Tekeeköhän mieli tepposia?

Kp 25/31 ja mielialat kimpoilee itkusta nauruun. Rintoja on aristellut, mitä ei tyypillisesti tapahdu. Kokoajan nälkä ja jos en syö alkaa tärinä.

Vetääköhän vaan kroppa ylikierroksilla?

Itselläkin työnhaku tässä vielä menossa, joten voin samaistua Nuorena äidiksi fiiliksiin!