Inthemiddleofthenight

Että halveksun tutun pariskunnan elämäntyyliä lapset kokoajan muualla hoidossa että äiti ja isi voivat juhlia. Ovat vielä sosiaalialalla ja luulevat olevansa parempia kuin muut, todellisuudessa alkoholisoituneita joilla punainen lanka hukassa. Elämä on jotain muuta kuin ikuiset juhlat.

Yks tuttu mies kertoi että hiihti tänään vuonna "vain" 450km, ikää hänellä 82 vuotta.

Toinen tuntemani on jo 99v ja asuu omatoimisena yksin, hoitaa raha-asiatkin nettipankissa itse. Ihailen heidän kaltaisiaan ihmisiä. Elämänmyönteisiä ihmisiä.

Voin samaistua aloittajaan. Itsellä on tarve syvemmille keskusteluille välillä, keljuttaa kun toisen tyyli on lapsellisempi kuin meidän ala-asteikäisillä, hekin ymmärtää milloin voi pilailla ja milloin ei. En jaksa kokoajan jonninjoutavaa höpötystä, omakeksimiä lauluja, hyräilyä, puujalkavitsejä!!

Yrittäjän näkökulmasta itseä inhottaa ihmisten utelu, en ole tuppisuu niin puhua voi miljoonasta muustakin asiasta kuin parisuhdestatuksesta ja henkilökohtaisista asioista. Ahdistaa sellaiset jotka tilaa ja tilaa, eivät tajua kun en halua avautua kaikille.

Jännä miten 'köyhällä' on pigmentoidut kulmat ja pidennykset, itse kuuluisin tuohon rikkaat osastoon enkä raaski ottaa moisia. Hyllyssä nökötti pleikka 5. En usko sekuntiakaan et kyseessä on oikea köyhä perhe. Lapsilla on kaiketi isäkin, missä hän oli?