Indiana East

Täällä kun kirjoittelee tai käy lukemassa varmasti monia keskenmenon kokeneita pitkänmatkalaisia, niin ajattelin tulla kertomaan lyhyesti oman tarinani, toivoen että se toisi uskoa muille vastaavaa kokeneille. Minulla on nimittäin nyt yhteensä kolme keskeytynyttä keskenmenoa takana, aikaisin viikolla 6 ja myöhäisin havaittiin np ultrassa. Kahdessa näistä oltiin jo ehditty nähdä syke alkuraskauden ultrassa viikolla 7 tai 8, eivätkä raskausoireetkaan missään vaiheessa hellittäneet, vaan silti aina seuraavassa ultrassa tuli huonoja uutisia. Kaikki mahdolliset kokeet otettiin sekä minusta että miehestäni. Mitään syytä ei löytynyt. Aloin jo hyväksyä sen, että meidän elämäämme eivät ehkä lapset kuulu, ja ihan ok niin. Vaan elämä yllättää aina toisinaan. Lähes viisi vuotta tähän meni, mutta nyt olen selvinnyt jo toiselle kolmannekselle ja kaikki on edelleen hyvin. Vieläkään en osaa täysin rentoutua ja nauttia raskaudesta, vaan edelleen takaraivossa kolkuttelee keskenmenon pelko. Vaan päivä kerrallaan.

Uskon että tämän kerran onnistumista on tukenut stressittömämpi elämäntilanne, sekä se, että kävin ennen raskautumista kalevelaisessa jäsenkorjauksessa.

Tsemppiä kaikille teille pitkänmatkalaisille ja paljon plussatuulia. 

Voi ei Havu: halaus! Jos miestäsi pelottaa se että lapsi kärsii siitä kun on loppuvuoden lapsi? 

Tosin itse tunnen paljon joulukuussa syntyneitä ja heille on ollut siitä jopa etua...

Ja hei, jos lauantaina on yritetty ja tänään ovis, niin mahkut on silti vielä olemassa!

Terve kaikki. Indiana East liittyy mukaan jännittämään. Plussattu jo viime torstaina, mutta perjantaista lähtien olen ollut niin järjettömässä flunssassa ettei ole jaksanut edes ajatella saatika tänne foorumille mitään kirjoittaa. Nyt onneksi alkaa jo vähän hellittämään. LA on 7.12, ja esikoinen on toiveissa. Kaksi kkm:ä aiemmin, eli kovasti yritän laittaa jäitä hattuun. Huonolla menestyksellä. :)

Täällä mies on täysillä mukana odotuksessa. Torstaina tuon plussaamisen jälkeen kun tulin töistä kotiin, oli mies ulkona naapurin 8 kuukautinen vauva sylissä ja kuiskasi mun korvaan vaan että "vähän harjoittelen tässä tulevaa varten"..

Olen ollut karmeassa flunssassa viime perjantaista lähtien, joten pahoittelut tästä pitkittyneestä hiljaisuudesta. Tein sunnuntaina uuden testin ja ihan hyvin oli viiva vahvistunut. Taidan siis siirtyä pikkuhiljaa tuonne plussanneiden puolelle jännittelemään. Mutta kiitos kaikille onnitteluista ja toivottavasti teistä monet pääsette pian liittymään joukkoomme!

Täällä yksi hätähousu joka meni testailemaan vaikka vasta kp 27/30-31. Ovis tikutettu kp 15. Testiajan puitteissa haalea viiva ilmestyi. Nyt odotellaan viivan vahvistumista... Ihanaa. Tästä tosin se piinailu vasta tosissaan omalla kohdallani alkaa, 8-9 viikkoa ennen kuin uskallan toden teolla huoahtaa. Mutta josko nyt useamman vuoden yrittämisen jälkeen saataisiin joulunyytti käsivarsille asti. Tsemppiä ja plussatuulia teille kaikille!