Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

99/331 |
07.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moikka! Päätin kans rohkaistua ja kirjottaa tänne... Täytän kohta 24v ja mies 26v, yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja niistä 4 vuotta kihloissa. Ollaan molemmat valmistuttu viime vuoden lopulla ja kummatkin ollaan nyt työelämässä kiinni. Tosin vakipaikkoja ei vielä ole. Kummallakin jo kaksi ammattia ja nyt saa opiskelut ainakin vähäks aikaa riittää. 

Oon tienny jo vuosia sitten kun alettiin seurustella, että tän miehen kans mä joskus perustan perheen! Tiedän että siitä tulee maailman paras isä ja se kantaa vastuun kaikesta mihin ryhtyy.. Vauvakuumetta on ollut jo kauan aikaa, mutta järki on kolkutellu, että opiskelut alta pois niin sit voi rauhassa alkaa perustamaan perhettä. Ja ihanaa, nyt on koulut ohi ja vauvat pyörii mielessä päivittäin! <3

Seurustelun alku aikoina mies sanoi parikin kertaa, kun lapsista puhuttiin, että hän ei halua lapsia ollenkaan, Ajattelin että toi on tollasta juur täysiän saavuttaneen pojan uhoilua.. Ja niin se alkokin pikku hiljaa vuosien varrella pehmitä ja kertoi itsekkin haluavansa joskus lapsia. Niistä on puhuttu, puhuttu ja puhuttu.. käyty pitkiä ja kiivaita keskusteluja. Mies lopulta itse ehdotti vuosia sitten että kun kouluista valmistutaan saa lapsi tulla. Nyt kun se aika on käsillä, se epäröi ja yrittää koko ajan siirtää lapsen tekoa. En tietenkään halua pakottaa ja hoputtaa, mutta itsestä tuntuis että nyt olis just oikee aika jättää pillerit pois. Niitä on tullu syötyä jo 10 vuotta. Lapsen kaipuu ja yhteinen perhe on mielessä päivittäin ja se on nyt ollut keskustelun aiheenakin viikoittain miehen kanssa. Toisaalta se puhuu ihan niin että se haluais ja joskus heittää jopa vitsiä asiasta.. Välillä se ottaa niin päähän kun itse on tosissaan ja herkillä koko asian suhteen. Luulen että näin suuri ja tärkee uus asia jännittää sitä ja sen takia se ei vaan uskalla sanoo sitä viimestä myönteistä vastausta. Pillereitä olis vielä kolme liuskaa jäljellä, oon yrittänyt ehdottaa että jos sen jälkeen sit luovuttais niistä kokonaan. Selkeetä suoraa vastausta en oo saanu missään vaiheessa.. Ärsyttää, mitä mä teen ton miehen kans!!? :D 

Oho, tulipas pitkä tarina.. Olis kiva kuulla jos muut kamppailee samojen ajatusten kanssa. :)

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.