Iines14

Tervetuloa Viivi1986! :)

Aliisa Kyoto, tutulta kuullostaa! Loppukierto saa minutkin normaalia aktiivisemmaksi tähän mennessä sen suhteen kuinka tarkkaan kroppaa seurailee. Mutta tästä eteenpäin varmasti myös aktivoidun varmaan täälläkin kirjoittelemaan ihan yhtä lailla :D Kiva lueskella juttujasi!

Ja mitä tulee loppukierron oireisiin, huoh. Turvotus, finnit, rintojen aristaminen ja erityisesti niiden "turvotus/hetkellinen kasvu" vai mitä se sitten onkaan, ovat kyllä niin ärsyttäviä sen suhteen kun ovat täysin samoja kuin mahdollisen raskauden alkaessa. Siitä taisi täällä ollakin jo puhetta, että siinä vaiheessa kun eniten odottaa, että mahdollinen raskaus olisi alkanut niin oireet ovat täysin samat kuin kuukautisten alkaessa. Grrr! Toisaalta varmasti hyvä, että nämä oireet tulevat jokatapauksessa.. Ilmeisesti silloin ainakin hormonitoimintaa löytyy jollain tapaa kuin pitääkin? 

Mukavaa kun täällä ihmiset tietävät jo toistensa kierroista ja pysyvät mukana siinä, kenellä on mikäkin vaihe suunnilleen meneillään. Vaikuttaa aidolta välittämiseltä. Minä vielä tässä opettelen ja toivon sillä välin kaikille positiivisia tuloksia! :) 

Heippa!

Ja kiitos kaikille :) On ollut kyllä jollain tapaa helpottavaa ja samalla jännittävää lueskella täällä teidän tekstejänne.

Tyttö ja Varis voimia ja tsemppiä kovasti nykyhetkeen sekä tulevaan! 

Ihana kuulla Maggiemee! Nyt vain rennosti ja rauhassa eteenpäin :) Ja Onnea Murrmelitar!! Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen niin ei muuta kuin positiivisella asenteella eteenpäin! Kiva kun elämässä tapahtuu muitakin asioita niin keskittyminen välillä muuhunkin tekemiseen voi auttaa tässä haaveprojektissa eteenpäin :)

Hauskaa Megan! Minusta tuntuu samalta kun luen sinun tekstejäsi! :) Täällä tosiaan tuntuu olevan ihan järkevää porukkaa ajatustensa kanssa :D Kiva kun bongasin tämän ketjun ja tänne vielä mahtui mukaan yksi vauvahaaveilija :) 

Aloin syömään B-vitamiinia nyt foolihapon lisäksi. En tiennytkään että voisin miehellenikin tosiaan syöttää jotain vitamiineja… :D Oli apua raskautumisen suhteen tai ei, mutta eivät ne varmasti huonoakaan tee J Kiitos JANETTEO! Mulla on kans vähän samat ajatukset että kun syön vitamiinia tai juon greippimehua niin sillä keinolla tulen raskaaksi.. Hullua! Lopetin kyllä jo greippimehunkin litkimisen, koska mietin että pitääkö juoda puhdasta greippimehua vai voiko juoda esimerkiksi sellaista, jossa on greippiä sekä esim. verigreippiä. Aloin miettiä menenkö hulluuden partaalle tämänkin asian suhteen joten lopetin sitten senkin kokonaan. Ajoittain ajattelen, että tämä toimintani on niin säälittävää, koska yritystä ehkäisyn lopettamisen jälkeen on kuitenkin vasta reilu puoli vuotta. Monilla on paljon kauemmin ja lähtökohdatkin voivat olla täysin erilaiset. Mutta, vauvakuume mikä vauvakuume.. :)

Minulla on nyt tuloillaan (?) ovulaatio, arviolta 15. päivä perjantaina. Nyt alavatsassa tuntuu jo pientä kipua, mitään suurempia vuotoja tai kuivumisia en ole havainnut. Ainoastaan pientä hiivaa havainnut viime aikoina (!!), jota on tosiaan tullut ehkäisyn poisjättämisen jälkeen jo parikin kertaa. Edellinen hiivakerta tosiaan joskus vajaa 10 vuotta sitten. Mietinkin että pitäisikö tästä huolestua, mutta lohduttavaa kuulla että joku muukin on näistä vaivoista kärsinyt. Tässä sitä taas mennään samaa rataa kuun vaihteeseen, jolloin alkaa jännitys siitä alkavatko kuukautiset vai eivät. Jollain tapaa tänne kirjoittaminen ja teidän tekstienne lukeminen auttaa minuakin seurailemaan kroppani toimintaa erilailla. Joten tunnustelenpa tässä tämän viikon taas hiukan eri silmin :) Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Heippa!

Mahtuisikohan yksi vauvahaaveilija vielä joukkoon tähän? Bongasin googlailemalla sattumalta tämän ketjun perjantaina ja luin kertaheitolla siihen mennessä ilmestyneet tekstinne läpi. Olen hyvin samoissa ajatuksissa kanssanne ja tietenkin samassa vaiheessa. Tällä hetkellä kamppailen aikalailla samojen tuntemusten ja ajatusten kanssa kuin sinä Megan juuri kirjoittelit.

Aluksi.. Ihanaa lukea näitä teidän juttujanne ja kuulla mahdollisista onnistumisista. Vastaavasti on myös lohduttavaa lukea, että kukaan ei ole yksin näiden vauvahaaveiden ja niihin liittyvien "ongelmien" kanssa. Olen oppinut jo paljon kaikennäköistä luettuani teidän tekstejänne. 

Kerronpa nyt oman tarinani. Olen 28 vuotias (pian jo 29!!) ja mieheni 27. Olemme "yrittäneet" lasta tammikuun alusta lähtien. Lopetin pillerit joulukuussa 2013 ja tammikuussa päätimme jättää ehkäisyn kokonaan pois. Alkuun ajatukset olivat, että heti tärppää ja sen vuoksi parit ensimmäiset alkaneet kuukautiset menivätkin itkua sekä turhautumista tihrustaen. Olihan minulle n.13 vuotta toitotettu sitä, että jos jätät yhdenkin ottamatta, tulet raskaaksi. No enpä tullut, enkä ole tullutkaan. Kierrot ovat olleet keskimäärin 33 päivää tarkalleen. Reilun puolen vuoden aikana on tullut vaihteluja myös 27-36 päivän välillä. Näistäkin minä jo tuskastuneena googlettelin, että apua. Onko tämä nyt jokin normaalia pidempi tai epätasainen kierto. Ilmeisesti ei ollut. Anteeksi tämä keltanokkaisuuteni näissä asioissa, olen vaan koittanut mahdollisimman vähän aiheuttaa itselleni stressiä tämän asian suhteen.. :/

Kuukautiset ovat tulleet täysin normaalina ja säännöllisinä reilun puolen vuoden ajan. Silti vauvaa ei kuulu eikä näy. Olen tänä aikana tehnyt kaksi raskaustestiä ja oman mielenrauhan vuoksi päätin jättää niidenkin käyttämisen pois. Koska kiertoni on pisimmillään ollut 36 päivää niin päätin, että jos raskaustestin päätän tehdä teen sen vasta aikaisintaan 40.päivänä. Ehkä. :) En oikein tiedä kuinka tässäkään olisi hyvä menetellä? Ovulaatiotikutusta en voi edes ajatella, tiedän itsestäni että tekisin sillä turhan stressin itselleni. Päätimme siis mieheni kanssa, että jätetään ehkäisy pois ja katsotaan tilannetta, vauva tulee kun on tullakseen. Mieheni on pysynyt ihanan rauhallisena ja minuakin tyynnyttelevänä, mutta tiedän että hänkin enemmän kuin mitään, haluaisi että meitä lykästäisi. Jotenkin se on ollut aistittavissa hänestä vaikka hän ei siitä puhukaan. 

Olen koittanut päästä irti tästä ajatuksesta ja pitää tämän "projektin" alkuperäisessä suunnitelmassa: tulee kun on tullakseen. Viime aikoina lapsia on syntynyt lähipiiriin ja tuttaville kuin sieniä sateella, mikä on ihana juttu. Rakastan lapsia ja viihdyn heidän kanssaan todella hyvin :) Välillä vaan tulee niitä ärtymyksen (kateuden?) tunteita ja ärsyttää kun kolmatta lastaan odottava toteaa, että olisi pitänyt paremmin ajoittaa tämä lapsi ettei olisi mennyt lomasuunnitelmat mönkään. Just. Itse kun toivoo enemmän kuin mitään, että onnistaisi edes. Ajankohdalla viimeiseksi väliä olisi. Katkeroitua ei silti pidä, kaikki ajallaan (kunhan se tapahtuisi jo ;)).

Välillä olen miettinyt, että joko pitäisi mennä tutkimuksiin mutta ei vielä. Tämä on ihan normaalia. Kävin kaksi vuotta sitten yksityisellä gynellä ja hän totesi ultrattuaan että todella hyvältä näyttää, nyt vain lapsia tekemään. Olimme juuri tavanneet mieheni kanssa joten ei se silloin vielä ollut ajankohtaista. Meillä eletään samaa tilannetta, että tutkimuksiin sitten vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa mikäli tästä ei tunnu tapahtuvan mitään. Aloitin kaksi viikkoa sitten foolihapon syömisen kun luulin (jälleen!) olevani raskaana enkä tiennyt, että sellaistakin olisi hyvä syödä jo suunnitteluvaiheessa.. Olemme koittaneet siis ottaa mahdollisimman rennosti tämän asian kanssa. Luin myös jostain että B- ja C-vitamiini olisivat hyvästä, syöttekö te?

En tiedä miksi olen tehnyt ikäasiastakin niin ihmeellisen. Olen vasta 28,5 mutta silti tuntuu että biologinen kelloni suorastaan huutaa. Tuttavani 37v yritti luonnollisin keinoin kolme vuotta periaatteella tulee jos on tullakseen. He saivat tänä keväänä tytön. Joskus se vie aikaa. Koitetaan siis kaikki jaksaa! :)

Kovasti tsemppiä tikutuksiin ja mahdollisiin viivoihin sekä plussiin, mitä näitä nyt on! Aurinkoisia ajatuksia, nautitaan vielä auringosta ja lämmöstä! :)