HuldaH

Kiitos tervetulotoivotuksista, Maggiemee! Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka kokonaisvaltainen ja huumaava tunne vauvakuume voi olla: raskaana olevia naisia ja vauvoja tuntuu olevan kaikkialla, ja tippa tirahtaa linssiin heti kun näkee jotain tällaista: http://www.stara.fi/2014/06/24/vauva-opetteli-ryomimaan-koira-ryhtyi-opettamaan/

Tänä aamuna pomppasin pystyyn klo 5, varmaan jonkinlaisen merkityksellisen unen herättämänä, ja menin vessaan tekemään raskaustestin varmana siitä, että plussa tulee. No ei tullut, oli niin selvä negatiivinen kuin voi olla. (Testin merkki siis First signal, jonka pitäisi olla herkkä.) Kuukautiset eivät ole kuitenkaan vielä alkaneet, joten onhan tässä ainakin teoriassa vielä mahdollisuudet positiiviselle testille... 

Olen viime päivinä pohdiskellut paljon myös ruokavalion merkitystä sekä hyvinvoinnille yleensä että raskaaksi tulemiselle. Täällä tuntui monellakin olevan elämäntaparemontti käynnissä, tai hyviä kokemuksia vähähiilarisesta. Miten teillä menee ruokavalion ja liikunnan kanssa? Pitääkö sokerilakko? Pysyttekö kahvista, alkoholista ja muista ihanista paheista erossa? 

Itse elelen melko perusterveesti, mutta parantamisen varaa olisi erityisesti liikunnan suhteen. Lisäksi olen jo vuosia kärsinyt ajoittaisesta aknesta ja vatsavaivoista, ja luulen, että sokerin, vehnän, maidon ja kahvin jättäminen ruokavaliosta auttaisi tasapainottamaan suoliston ärtymystilaa ja rauhoittamaan hormonitoimintaa. Jonkinlaisesta hormonitasapainon häiriöstä se kertonee, että suun ympärystä ja leukaperät ovat täynnä finnejä... :/ Josko ruokavaliota rukkaamalla saisi myös säännöllistettyä kuukautisia ja varmistettua ovulaation, mene ja tiedä. Ajattelin kuitenkin kokeilla, ja nyt on siihen hyvä tilaisuus, kun herkkuja rakastava mieheni on kolme viikkoa muissa maisemissa... :)

Saako liittyä seuraan? Vakuuttelin aina, että ikinä en liittyisi mihinkään vauvapalstoille intoilemaan ovulaatioista, plussista, raskausviikoista (ja mitä niitä nyt onkaan), mutta heti kun asia tuli toden teolla ajankohtaiseksi omassa elämässä, täällä sitä ollaan. 

Olen siis kolmenkympin kieppeillä, ja mies samaa ikäluokkaa. Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen vauvakuumeaalto tuli aivan yllättäen tänä keväänä - minulle voimalla, mies suhtautui ensin varautuneesti ja nyt yhä innostuneemmin. Yrittämisen yrittäminen on nyt sitten aloitettu, tämä kuukausi meni lähinnä harjoitellessa, kun olin kriittisimpään aikaan reissussa, ja ensi kuussa mies on puolestaan poissa. Elokuussa ehkä sitten aloitamme ihan aikuisten oikeasti, jollei nyt sattunut tuurilla jo tässä kuussa tärppäämään. Kesäkuu olkoon siis yk -1 ;) , ja kp tänään 30/30-32. Meniköhän oikein ensikertalaisella? :)

Meillä on muutama haaste elämäntilanteessa: asumme pysyvästi ulkomailla, kaukana perheestä ja ystävistä, lisäksi minulla on jatkuva lääkitys pitkäaikaissairauteen. V. 2010 minulla todettiin myös monirakkulaisuutta munasarjoissa, johon lääkäri suorasanaisesti totesi, että turha yrittäkään luomuna, jos lasta haluat, tule suoraan hoitoon. (Turha sanoakaan, että menin kotiin itkien.) Kummasti tilanne kuitenkin parani parissa vuodessa, ja nykyään kiertoni on säännöllinen ja olen aika varma myös ovulaatiosta. 

Tällaisissa tunnelmissa siis täällä - vauvakuume iski toukokuussa, ja nyt jo tuijottelen kalenteria ja laskeskelen, että josko tekisi testin... mutta pari päivää vielä!