HuldaH

Oijoijoi Lefemme, mulla oli jo eilen tosi vahva fiilis että plussaat! Varovasti onnea! Ihana piristys työpäivään tuo sinun uutinen, kannatti käydä pikapikaa täällä viestejä vilkuilemassa!

Megan, pikakommenttina, että mun lääkäri taisi olla ylivarovainen: esimerkiksi THL:n sivulla sanotaan, että tetanusrokotuksen voi antaa myös raskaana ollessa. Eri asia on sitten esim tuhkarokkorokotus, eli riippuu rokotuksesta.

T&V, huikeaa ja ihanaa ja jännittävää että asiat edistyvät! Valtavasti tsemppiä!

Lefemme, jännät ajat sinulla! Ihanaa että osaat ottaa rennosti. 

Maija, ovulaation etsiminen on tosiaan joskus turhauttavaa puuhaa, varsinkin kun nuo lämmöt tosiaan saattavat heitellä jonkin flunssan tai huonosti nukutun yön takia. Kummallinen tilanne että sait kaksi ovisplussaa, ehkä joku fiksumpi osaa sanoa, mitä se voisi tarkoittaa. Uusi Lh-piikki kuulostaa ihan uskottavalta.

Ja T&V, täällä meneillään kp 27/28-35 eikä koko kierrossa merkkiäkään ovulaatiosta eikä ainakaan toistaiseksi myöskään kuukautistuntemuksia. Odottelen että uusi kierto pyörähtää käyntiin, siihen pitäisi mennä maksimissaan viikko. Ensi kierroksella otan ehkäpä ne kauan hyljeksimäni ovulaatioliuskat käyttöön. 

Mitä jännitysnäytelmiä täällä on käynnissä! Melita, kurjaa että kroppa alkaa sekoilla tuolla tavalla. Mikä siinä onkin, että aina kun ajattelee jo tuntevansa oman kroppansa ja ymmärtävänsä sen oikkuja, niin sitten tulee jotain uutta ja yllättävää. Mikä tänään on tilanne?

Tyttö ja Varis, komppaan Lefemmeä ja katson asiaa positiiviselta kannalta: hyvä että olette päässeet hoidoissa eteenpäin ja annatte niitä potkuja luonnon persuuksille, kuten Lefemme asian ilmaisi. Hoidot ovat varmasti pelottavia ja hämmentäviä, ja uskomattoman kurjaa tuo lääkärin vaihtuminen - näin henkilökohtaisissa ja aroissa asioissa jos missä haluaisi pysyvän ja luotettavan lääkärisuhteen. Mutta mahtavaa kuitenkin, että asiat edistyvät.

Moon, kiva kun tulit takaisin! Ja pikipiki, tervetuloa joukkoon.

Janette, ihanaa että lääkärikäynti oli positiivinen kokemus. Ja samaa mieltä olen kanssasi, tämä pieni kasvottomien nimettömien naisten joukko on ihmeen tärkeä tuki tässä elämänvaiheessa.

Itse kävin viikko sitten gynellä, ja heti ensimmäisenä sain käskyn mennä erikoislääkärin puheille pitkäaikaissairauteeni liittyen. Lisäksi sain kehotuksen ostaa joditabletteja - täällä päin pitää foolihapon lisäksi syödä jodilisää, mutta Suomessahan kehotetaan melkeinpä välttämään jodipitoisia lisäravinteita ja ruokia, kuten herkkuani merilevää. Huvitti kun lääkäri katsoi minua vakavana, koputti päätään ja sanoi "jos äiti ei syö jodia, lapsesta voi tulla vähän tyhmä". Ulkomaalaiselle pitää vääntää asiat rautalangasta! :D

Lisäksi minun pitää uusia tetanusrokotus. En ole ollenkaan tullut ajatelleeksi rokotuksia, mutta kuulemma tetanusta ei saa yrittämisen tai raskauden aikana pistää, ja edellinen rokotteeni menee 2016 vanhaksi. Oletteko muut uusineet rokotuksenne?

Kaikenlaista viivytystä siis jälleen kerran, mutta tämä kierto meni muutenkin plörinäksi. Yleensä selkeästi bongaamani ovulaatio on ollut totaalisen kadoksissa: lämmöt sahaavat ylös-alas ja ovulaatiolimoja on ollut jo ainakin kolme kertaa kierron aikana mutta vähemmän kuin normaalisti. Siihen kun lisää usean päivän migreeniputken ja siihen käyttämäni kohtauslääkkeet ja varsinkin ibuprofeenin , joka on kuulemma myrkkyä ovulaatiolle ja hedelmöittymiselle, niin eipä paljon ole toivoa tässä kierrossa.

Tunnelma on aika alamaissa, varsinkin kun tuo ikiaikainen riesani migreeni on taas kuvioissa, entistä pahempana. E-tästä-mitään-tule -fiiliksissä lähden viikonlopun viettoon, mutta ehkäpä tämä tästä taas.

Helou kaikille ja terveisiä täältä takavasemmalta! Lueskelen säännöllisesti kuulumisianne, mutta oma tilanne on niin hiljainen että kirjoitettavaa on kovin vähän. Kiva että Tyttö ja Varis on kaipaillut kuulumisiani - lämpöisiä ajatuksia sinulle täältä muutaman tuhannen kilometrin päästä!

Täällä onkin ollut vilkasta viime aikoina, ja tunnelmia laidasta laitaan. Plussakin saatu, onnea Greta, jos vielä luet tätä ketjua, ja toivotaan että suotuisat tuulesi puhaltavat meidän muidenkin suuntaan. Samoin ihanaa kuulla odotuskuulumisia, Eitne, Aliisa, Maggiemee, Murrmelitar. 

Megan, kiva että olet palannut! 

Moonin kuulumisia kaipailisin minäkin, oletko linjoilla?

Sain joululahjaksi ihania uutisia lähipiiristä: veljeni perheeseen syntyy jo kolmas lapsi, la on kesäkuun alussa. Lupauduin välittömästi käyttämään koko kesälomani vauvanhoitoon ja tunnustin salaa veljen vaimolle, että yritämme tehdä heidän pikkuiselleen serkun niin pian kuin mahdollista. Vauvakuume roihahti ihan uudelle tasolle,  kun sai kysellä kaikenlaista hölmöä raskaustuntemuksista.

Meillä viime kierron yrittäminen meni taas yrittelyksi, kun joulunpyhille sattunut ovulaatio oli käytännössä mahdoton hyödyntää - olimme mieheni kanssa eri kaupungeissa/maissa ison osan joululomasta. Nyt meneillään kp 10 ja ovulaatio toiveissa ensi viikolla. Ensi perjantaina gynekäynti, jonka aikana ehkäpä selviää, miten munasarjani toimivat.

Kärsin tällä hetkellä samasta syndroomasta, mistä Moon aiemmin kirjoitti: yritän suunnitella tulevaisuutta tiedostaen, että saatan olla raskaana kuukauden päästä tai en vielä vuodenkaan päästä. Jatkanko työsopimusta vai haenko uutta työpaikkaa? Mahtuuko jo kaapissa odottava hääpuku ylleni vielä elokuussa, jos satunkin tulemaan raskaaksi? Uskallammeko harkita toiseen kaupunkiin muuttamista? Erityisen hankalaksi oman tilanteeni tekee se, että työsopimukseni tehdään aina määräaikaisena - pian pitäisi päättää, jatkanko syksyllä samassa paikassa ja kuinka kauan. En ole erityisen tyytyväinen työhöni, mutta viime keväänä päätin, että pysyn samassa paikassa kunnes jään äitiyslomalle  - mitä toiveajattelua!

Uutenavuotena rakettien räiskyessä lähetin toiveen jonnekin tähtien suuntaan: olkoon vuosi 2015 Vauvan Vuosi. Tämän sanoessani mieheni nauroi, mutta lempeästi. Josko tänä vuonna?

Terveisin, vauvahuuru-Schmetterling, kp10/28-35, yk4.

(Mietin tässä, että mikä yk meillä nyt onkaan menossa. Ehkäisyn (kierukan) jätimme pois jo 1/2013, vauvakuume iski täysillä 5/2014, kesän aikana mies lopullisesti myöntyi aloittamaan yrittämisen, syksyllä pidettiin taukoa hääsuunnitelmien takia... olisiko yhteensä 3 yk tätä ennen, ja nyt meneillään yk4? Välillä nolottaa kirjoittaa tänne, kun olen tällainen jahkaaja...) 

Onpa täällä hurjasti viestejä niin uusilta kuin vanhoiltakin ja sekä iloisia että synkemmän sävyisiä uutisia. Tervetuloa joukkoon Greta14 ja Maija1984!

Megan, olen pahoillani, niin todella pahoillani. Uskallan sanoa tämän kaikkien puolesta: kirjoita tänne ihan milloin vain haluat, ihan mistä vain haluat, jos se yhtään helpottaa. 

Eitnelle onnittelut ja mielenrauhaa! Olen varma että kaikki menee hyvin!

Tyttö ja Varis, tuulettelin täällä sun ovisviivalle! :D HYvältä näyttää!

Minä jatkan tänne kirjoittamista, vaikka aktiivinen yrittäminen onkin ollut taas pari kiertoa tauolla hääsuunnitelmien takia. MAanantaina tosiaan piipahdin gynellä selittämättömän kipukohtauksen takia, mutta selkeää syytä sille ei löytynyt, ja nyt olen jo ihan kunnossa. Kyseessä oli joko puhjennut kysta (munasarjassa oli pieni nestekertymä), tai todennäköisemmin jokin suolistovaiva. Se hyvä puoli tuossa kokemuksessa kuitenkin oli, että munasarjat näyttivät kuulemma oikein hyviltä, ja sain varatuksi kauan vitkuttamani tarkastusajan tammikuulle. Inhoan lääkärissä käymistä yleensäkin ja ihan erityisesti täällä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Nyt olen kuitenkin ihan virallisesti julistanut gynelle, että olemme suunnittelemassa lasta - askel eteenpäin taas tällä tiellä!

TEimme siis tosiaan sen päätöksen, että vaikka häitä juhlitaan elokuussa, vauva saa tulla jos on tullakseen. Tammikuun kierrossa sitten aloitamme taas yrittämisen, mikäli lääkäri näyttää vihreää valoa. Hirveää jahkaamista, tälle palstallekin olen kirjoittanut jo yli puoli vuotta, ja vasta kaksi vaivaista yrityskertaa takana. Täällä minä silti ruuhkautan keskustelua... :D Olen kuitenkin tuuminut, että tämä kaikenlainen pohdinta ja harkinta on ollut miehelleni ja minulle ihan välttämätöntä valmistautumista vanhemmuuteen - olemme päättäneet entistäkin lujemmin sitoutua toisiimme ja tehdä kaikkemme perheemme hyväksi. Lefemme, ja Melita, komppaan teitä, raskauden yrittäminen ja suunnitteleminen todellakin voi syventää parisuhdetta.  Meillä vielä suku ja läheiset ystävät ovat muutaman tuhannen kilometrin päässä, joten turvaverkot pitää rakentaa huolella ja tehdä suunnitelmat joka tilanteeseen. Näistä syistä minä tälle palstallekin kirjoitan, jotta saisin omalla äidinkielelläni näitä vauvahaaveita miettiä ja purkaa pelkoja. 

Ihanaa, toiveikasta viikonloppua kaikille!