Hope2015

Laitoin pyynnön sähköpostiin :)

Lasketyuaika ois 6.2 jos kaikki mennee hyvin. Pelottaa. 

Mul on anonyymi maili mut milläs nimellä perustetaan ryhmä? lovenewfamily(at)gmail.com

Jäi sanomatta että luin tän koko ketjun ennen kun jaksoin oman tarinani tuoda esille ja kyllä on ollut vaikea taival teillä kaikilla muillakin, kyllä se aurinko paistaa välillä risukasaankin joten plussat ne tulee meille kaikille jossain vaiheessa. 

Elowenalle onnea plussasta ja koita nyt nauttia raskaudesta vaikka tiedän että ei se helppoa ole. <3

Me miehen kanssa päätettiin nyt tän keskenmenon myötä et vietetään häät 15.8.15 ja saadaan ajatukset samalla muualle tästä keskenmenosta, vaikka pitää toki tätäkin muistaa käydä läpi. Meil oli siis jouluussa viel tarkoitus miehen minua kosiessa mennä naimisiin tänä vuonna mut kun testiin ne kaksi viivaa tuli päätettiin siirtää häät vuodelle 2016. 

Olen käynyt tätä keskenmenoa läpi ystävien kanssa ja lisäksi facebookissa yhdessä ryhmässä keskustellut. Luulen että kirjoittaminen ja puhuminen on ollut hyvä keino selviytyä, sillä välillä tuntuu että olen jo asian kanssa ok. Mut sit taas pelkään et jotenkin oon sysännyt ajatukset piiloon ja suru iskee myöhemmin. 

Tyhjennyspäivä aamuna klo7 laitoin neljä cycotexiä ja nappasin kipulääkkeen mitkä mulle annettiin polilta maanantaina mukaan. 8:30 oltiin polilla jolloin mulla alkoi pienet menkkajomotukset ja jotain pientä vuotoakin tuli (tais olla ne mistä ultratessa mainitsi et näkyi kerty). Vasta yhdeksän maissa meitä tultiin pyytämään valmisteluhuoneeseen. Siellä yllätyksekseni sitten vain kysyttiin onko alkanut vuoto ja onko kipuja jne. Sit sanottiin että nyt sit mielummin kävelyä ja istumista ja jos olo huonenee niin löytyy paareja. Jep, ei saatu omaa huonetta vaan jouduttiin päivä viettämään naistentautienpolin käytävällä. Onneksi ei ollut muita samaan aikaan keskeytyksessä niin saatiin istua kaksin yhdessä nurkassa. Kymmeneltä sain kaksi cycotexiä lisää joiden jälkeen meni vajaa tunti kun mies kävi pyytään mulle kipulääkettä. Sain buranan ja paratabsin. Kivut paheni ja vuotokin alkoi kunnolla. Vessassa käydessä oli ihan kauheet supistukset ja samalla kun olin noisemassa ylös puhkes kalvot ja vedet meni. Siinä vaiheessa pääs itku kun tajusin et raskaus oli oikeesti jo niin pitkällä. Kivut helpotti samalla vähän, mutta nopeasti ne sitten palasivatkin entistä kipeempinä. Sain puol yhden maissa kipulääkkeen saman kuin aamulla olin ottanut, se hiukan helpotti oloa. Sit tulikin taas vessareissulla isoja hyytymiä ja klönttejä joiden luulen olleen istukkaa ja sit tulikin varmaan sikiö. Sen jälkeen alkoi vuotokin pikkuhiljaa vähentyä vaikka tuli sitä siltikin. Puol kolmen jälkeen lääkäri kävi ultraamassa ja sanoi kohdussa näkyvän parin sentin verran jotain mutta muuten tyhjentyneen hyvin. Sain luvan lähteä kotiin ja mukaan sain otettavaks viel pari cycotexiä jotta kohtu supistuis ja kaikki tulis ulos kohdusta. Klo15 oltiin matkalla kotiin. 

Nyt vuoto on vähentynyt hiukan ja toivon että sieltä kaikki raskausmateriaali olisi tullut pois. Viiden viikon päästä pitää viiä pissanäyte ja lupa uuteen yritykseen on heti vuodon loputtua. 

Saanko liittyä seuraanne? Kännykällä vaikee kirjottaa mut lyhennettynä näin; olen 29vuotias ja mies 32vuotias. Mulla on edellisestä liitosta kaks poikaa 05 ja 08 syntyneet ja sit miehen kans yhteinen tyttö 09/13. Tytön jälkeen ei ehkäisy ole ollut käytössä ja plussaa odotettiin pitkään. Vihdoin joulukuussa se sitten testiin piirtyi ja onnemme kukkuloilla oltiin. Laskettuaika ois ollut elokuussa. Olin meinaan jo menettänyt toivoni tärpin suhteen. Viikot vieri ja kuultiin sydänäänet sekä neuvolassa että kotona doblerilla sitä ennen ja neuvolan jälkeen. Sinnillä jaksettiin odottaa np-ultraan asti ja se päivä koitti tämän viikon maanantaina. Melkein heti kun kuva ilmestyi näytölle kuulin kuinka ultraaja sanoi: Olen pahoillani, minulla on teille huonoja uutisia. Menin shokkiin ja odotin vain mitä seuraava kuulen. Sykettä ei näy, olen pahoillani tämä on mennyt kesken. Itku tuli ja hetken ultrasi vielä ja sanoi että sikiöllä on ympäri kehoa turvotusta joka yleensä viittaa trisomia13seen sekä sikiön pää oli liian pieni vartaloon nähden. Luonto hoitaa nämä tälläiset yksilöt pois joilla ei ole elinmahdollisuuksia. Itku pääsi ja nappasinkin miehen kädestä kiinni ja mietin miksi näin pitää käydä. Vastahan me kuultiin vielä sydänäänet kotona. Piti olla rv11+5 mutta sikiö vastasi rv11+0 joten sydän oli lakannut lyömästä muutama päivä aiemmin. 

Mitään merkkejä ei ollut nähtävissä, ei vuotoja tai kipuja. Jälkikäteen hoksaan että pahoinvointi loppui perjantain jälkeen jota olin koko alkuraskauden kärsinyt ja paljon. Saatiin lähete suoraan naistentautien polille jossa samat uutiset ja lisäksi sain esilääkkeen keskiviikon lääkkeellistä tyhjennystä varten. 

Tiistai oli kauhea päivä kun sitä vaan odotti sitä keskiviikko aamua kun kaikki alkaisi. Tiistaina kävin illan töissäkin. 

 Kerron teille keskiviikon kulun huomenna kun nyt käsi kramppaa tästä kirjoittamisesta. 

Saikkua kirjoitettiin vain tyhjennyspäivä ja seuraava; tänään ois pitänyt mennä töihin. En kokenut itseäni työkykyiseksi ja hain sairaslomaa työterveyslääkäriltä jossa aikaa meni alle 5min josta oon edelleen aika ymmälläni. 

Yksi varhainen keskenmeno on mulla takana ennen onnistunutta raskautta 2008 vuodelta. Nyt tämä oli paljon voimakkaampi kokemus kun ehti mennä jo sen verran pitkälle.