hiutale

omat vanhempani ihan avoimesti halivat ja pusuttelivat ja äitini istui joskus isän sylissäki. Joskus minä tai veljeni ängettiin vielä äidin syliin niin että oltiin kaikki pinossa ja tasapainoiltiin tuolilla. Mitään sänkyhommia en muista kuulleeni tai en kiinnittänyt huomiota. Itse olemme mieheni kanssa myös hyvin avoimia ja pussailemme ja halailemme ihan julkisesti kaikkialla. Lapsia meillä e vielä ole vaikka yritys on kova, mutta varmasti näytämme ja jaamme hellyyttä myös lasten läsnäollessa ja lapsille, jahka niitä saamme.

tunteet kuuluu jo lapsuuteen ja itsekin muistan harrastaneeni itsetyydytystä jo 8-9 vuotiaana, vaikka enhän silloin tiennyt mitä se oli. Vasta myöhemmin olen käsittänyt mitä tein. Itselläni oli juuri tuollaista pehmoleluihin, tyynyihin itsensä hankaamista, tosin ihan yksinäni tein. Ja todellakin olen hyvin kasvatettu ja myöhemmin elämässäni elänyt normaalia, jopa hillittyä seksielämää muutaman vakituisen kumppanin kanssa (en kuitenkaan yhtäaikaa).



Lapselle pitää kertoa, että hän voi tutustua omaan kroppaansa itsekseen ja eikä siinä ole mitään väärää. Itseään häpeävää ja syyllisyyttä omasta seksuaalisuudestaan tuntevaa nuorta/aikuista tuskin haluat kasvattaa. Voit kertoa että se on hänen ihan oma kiva juttunsa, mutta ei kuulu muille. Jos lapsi haluaa läheisyyttä tai näyttää tykkäämistä jollekin pojalle (8- vuotiaakin ihanstuvat) on kädestä pitäminen ja haliminen ihan kiva juttu.

Eipä kuullosta kovin fiksulta ohjelmalta, mutta osaisko joku silti sanoa kanavan/ päivän/ ajan? Pari muutakin tuossa kyseli samaa.

Mulla on ollut elämässä useampi jakso kun on ollut ihan mieletön vauvakuume, niin että oon tosissaan miettinyt kesken lukion että hankkisko kuitenkin... 17-vuotiaana ajattelin että 22- vuotiaana viimeistään hankin. Vauvakuumeet on tulleet ja menneet ja nyt on yritys viimein aloitettu 25-vuotiaana. Nyt olen tyytyväinen että en hankkinut lapsia aiemmin, nimittäin tiedän paljon enemmän elämästä ja olen perehtynyt lastenkasvatukseen ja sen mukanaan tuomiin vaatimuksiin paremmin kuin 20-kymppisenä. Jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä. Toivottavasti kaikki osaisivat valita niin ettei vanhana valinnat kaduttaisi.

Mä olen jo vähän päälle 20-kymppinen kyllä, mutta toisaalta kaikki alle kolmekymppiset on mun mielestä n. kaksikymppisiä... Itse olen vm-84 ja mies -79 syntynyt. Tapasin mieheni kun olin 18-vuotias ja menimme viime kesänä (07/09) naimisiin.



Nyt olemme kolme kiertoa yrittäneet raskautua ja pettymys on ollut kova joka kuukausi. Varsinkin tässä kuussa kun yleensä lähes tunnintarkkuudella alkavat menkkani olivat neljä päivää myöhässä! Vuodon pitäisi loppua muutaman päivän päästä ja sitten otamme käyttöön kortsut pariksi kuukaudeksi kun mulla on sellainen päähänpinttymä etten halua lasta ihan joulun lähellä...



Masutyttö ja muut: ihmisten sanat loukkaavat helposti, mutta muistakaa että elämänne on teidän omanne. Ei kannata myöskään olla vaan hiljaa jos toinen loukkaa, toivottavasti olette sanoneet että heidän puheensa loukkaa teitä. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseen ja sen ääneen sanomiseen. Lapsen saanti on niin suuri asia että sitä pitää miettiä ja arvioida joka kannalta, mutta toisten ratkaisuja ei saisi arvostella.