hippiäinen

Haluaisin about 20kg pois 

Puhutte ihan asiaa.. Ja kyllä tiedostan nämä asian itsekin. Kuitenkin kaikissa on aina ne hyvät ja ihanat puolet, ja päätöksen tekeminen on vaikeeta. Aina ajattelee, entäs jos. 

Väkivaltaan en usko hänen pystyvän. On niin herkkä hipiäinen ja itkuherkkä. Hänellä on tietty kuva parisuhteesta, ja se on aina positiivinen, onnellinen ja suoraan Disney elokuvista. Mutta kun ei se ole sellaista. Niitä päiviä ja aikoja on, mutta kenenkään parisuhde jää ilman niitä kinoja ja vaikeampia hetkiä. Niinkuin aikasemmin kirjoitin olen itse aika topakka enkä ole pompoteltavaa sorttia, siitähän ne ongelmat aiheutuu kun en aina ole mieliksi.

Kieltämättä työläältä alkaa tuntua... Sitten tulee vielä päinvastainen ongelma. Jos hän haluaisi mennä nukkumaan, mutta minua ei nukuta, en voi jäädä katselemaan telkkaria tai lukemaan, koska hän ei saa unta jos joku on hereillä. Miettii kuulemma vain mitä toinen tekee. Kerran sain kauhean mökötys puuskan osakseni, kun raavin ihoani aamulla, ( en voi sille aina mtn kärsin atooppisesta ihosta) , ja hän heräsi. Meni sohvavalle ja kun menin perässä sanoi etten kunnioita häntä yhtään kun jatkoin raapimista. Voi kultapieni lopettaisin kyllä jos voisin :( Todella herkkä. 

En usko että tää mun mies ymmärtää toivomisen ja vaatimisen eron. Koska jos hän toivoo, enkä tee niinkuin hän toivoo hän ei silti hyväksy mun ratkaisua vaan alkaa mököttää edellä mainituilla fraaseilla ja tavoilla. Hän sanoo antavansa minulle 100%, mutta kuitenkaan hän ei ole valmis muuttamaan tänne, eikä tekemään suurempia uhrauksia. Parisuhde ei ole oikeanlainen jos joutuu tekemään uhrauksia. Minähän teen uhrauksen jos sinne muutan. Jätän omat asiani taka-alalle ja panostan häneen ja elämään siellä. Hän sanoo ettei tarvitse muita kun perheen ja partnerin. Ja kaikki tehdään yhdessä. Olen myös tässä erimieltä. Kyllä minä tarvitsen oman tilani ja oman aikani kavereideni kanssa jotta pääsee jutustelemaan mistä tahansa.

Tottakai parisuhde laitetaan edelle, mutta itseäni en halua kadottaa.

Oon tullut kyllä siihen tulokseen, että hän on jollain tavalla läheisriippuvainen, ja tarvitsee kokoajan vakuuttelua että rakastan häntä jne jne.. Olen myös sanonut ettei kenenkään kuulu kokoajan vakuutella toista. Ja että kukaan muu kuin hän itse ei voi itsetuntoaan parantaa...  paljon asiaa ja sekaisin mutta ehkä ymmärrätte :)

Enköhän itsekin tiedä mikä on oikea ratkaisu kaikesta rakkaudesta huolimatta Vaikka on ihana, huomaavainen, ja perhekeskeinen, ja kaikkea hyvää, niin nämä luonteenpirteet ja vaatimukset eivät kohtaa itseni kanssa. Ja riidat tosiaan näistä näkemyseroista paisuvat järjettömän suuriksi. huoh :(