hessuliini78

Moikka! Sattuipa jännästi, mekin olemme Oulussa hoidossa olleet, Väestöliitossa. Meillä ei jäänyt pakkaseen alkioita toisen lapsen saannin jälkeen, joten siksi tässä on vuodet ehtineet vieriä ennen kuin kolmannen yritys alkaa. Muuten oltais jo vuosia sitten koitettu saada se kolmas muru. :) Itsellä tässä vaan hieman ikä hirvittää, kun en enää mikään nuorukainen ole, mutta kyllä kai sitä nykyään tehdään aina vain vanhempana ja vanhempana lapsia. Nyt pitää koittaa syksy elellä oikein terveellistä elämää ja koittaa laihduttaa muutama kilo, jotta onnistuminen olis parempaa. Ja pitää koittaa säästää vielä hieman rahaa, kun aika hinnakas se tuo icsi on yksityisellä puolella. Mutta meillä tosiaan yritys on joko loppuvuodesta tai sitten tammikuussa, jotta lääkekatot ym. saa paremmin hyödynnettyä. :) teillähän alkaa jo kohta oleen jännät ajat käsillä. Tsemppiä! Mä vasta haaveilen! ;D

Hessuliini ja pojat -06 sekä -08

Tosi pitkän kirjoituksen kirjoitin ja sitten se katosi jonnekin taivaan tuuliin. :( Ei jaksa enää kyllä niin pitkää juttua kirjoittaa.



Onpas täällä ollut huonoja uutisia paljon, habiballe tosi paljon jaksamista, todella ikävä käänne tuli teidän vauvahaaveisiin. :(



Ne joilla inssit siirtyi, niin tsemppiä ja parempaa onnea seuraavaan kiertoon. Se tuntuu sillä hetkellä pahalta, mutta onneksi kuukausi kuluu äkkiä. Ja sit seuraavaksi plussaatte! :)



Caffee: tsemppiä ovistestien tekoon. Se oli munkin mielestä jännää puuhaa silloin kun aikoinani niitä tein. Olin onnellinen, kun edes joku testi näytti plussaa, vaikkei se ollutkaan raskaustesti. Olin ylpeä siitä, että johonkin se minunkin kroppani reagoi normaalisti. Siihen mennessä oltiin yritetty esikoista monen monta vuotta, eikä koskaan edes tullut haamun haamua r-testiin. Että turhautti! :( Mutta toivottavasti sinä nyt plussaat!



Meillä mies on suhtautunut näytteiden antoon todella hienosti, ehkä johtui siitäkin, että vauvan kaipuu oli niin kova, niin hänkin oli valmis antamaan oman panoksensa asian eteen. Ja vaikka selvisi, että vika on hänessä, niin hän senkin otti loppujen lopuksi tosi upeasti. Sanoi vain mulle, että hyvä, että vika on hänessä. Koska häneltähän ei tartte kuin yhden siittiön raskauden alkamiseen ja mun kroppa hoitaa loput. Ja olemmekin sitä mieltä, että juuri tämän takia meille on pojat tulleet helposti, kun löydettiin oikea hoitokeino ja mussa on ollut kaikki ok, niin siksi raskaudet on alkaneet helposti. Ja tämän takia me varmaan olemme taas lähtemässä tälle hoitojen tielle, koska ne eivät ole olleet meille rankkoja, siis fyysisesti. Henkinen puoli sitten olikin eri asia esikoista yritettäessä. Pelko siitä, saadaanko me koskaan vauvaa, se oli aivan kamalaa! Mutta nyt ei ole enää sitä pelkoa, niin josko ne hoidotkin helpottuisi.



Saimme juuri tuossa miehen kanssa päätettyä, että kesällä otamme klinikalle yhteyttä ja alamme varaamaan uutta hoitoaikaa. Meillä on siis hoitomuotona icsi ja lyhyen kaavan mukaan. Kun yritimme kuopusta, niin samalla meni pakkanen tyhjäksi ja nyt siis taas kaikki alusta. Näin se näköjään mieli muuttuu: kun passista plussasin, niin päätimme, että meidän hoidot jää tähän, niin eipä jäänytkään. On se vauvakuume vaan niin älytön, kun se iskee, niin sitä ei pidättele mikään. Kaikkemme yritetään! Ja mua on jo nyt alkanut jänskäämään, että vähän olisi ihana jos olisin vuoden päästä taas raskaana! :) Teistä muista se tavoite voi tuntua pitkältä, mutta musta on ihanaa saada alkaa taas haaveilemaan!



Mutta sitä ennen te kaikki muut plussaatte, eiks niin? ;)



Hessunen

Hei!



Olisikohan tämä semmonen palsta, jossa minäkin voisin kirjoitella. Nuo lapsettomuus- ja sekundäärinen lapsettomuus palstat ovat tosi hiljaisia ja itseä huvittais jakaa enemmän omia tuntemuksia.



Voisin eka hieman esitellä itseäni, itse olen kohta 32v. ja mies 35v. Asustellaan pohjois-pohjanmaalla. Meillä on kaksi poikaa 10/06 ja 08/2008 syntyneet (olemme saaneet heidät hoidoilla, esikoinen on icsin tuoreplussa ja kuopus saman icsin pas) ja lisää saisi tulla. Ehkäisyä ei olla käytetty vuodesta 2002 lainkaan ja siis luomulapsia saisi tulla vaikka kymmenen, mutta ei näköjään tule. Olemme kuitenkin suunnittelemassa menevämme vielä yhteen icsiin tässä jossain vaiheessa ja toivomme saavamme ainakin sen kolmannen murun joskus.



Mutta tosiaan vauvakuume on aivan mieletön ja miehellä myös. Mutta katsellaan tässä milloin sitä viitsisi klinikalle ottaa yhteyttä ja alkaa suunnitella uutta hoitorumbaa alusta lähtien.



Toivon kaikille paljon plussatuulia!



Hessunen ja pojat sekä armoton vauvakuume

Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani, mukavaa, että on samanlaisia, niin voidaan jakaa tuntojamme. Mä olen huhuillut samanhenkistä porukkaa tuolla sekundäärisen lapsettomuuden puolella. Siellä on saatu jo jonkinlaista jutun tynkää aikaan, mutta lisää kanssasisaria kaivataan. Käyhän sielläkin vilkaisemassa.



Eli meillä on kaksi poikaa -06 ja -08 syntyneet ja molemmat siis hoitojen avulla saatu (2.icsin tuoresiirto ja 2. icsin 2.pas) ja siitä lähtien, kun nuorimmainen täytti vuoden, niin olen potenut valtavaa vauvakuumetta ja tosiaan siltä tuntuu, ettten saisi potea, kun olemme hoidoilla saaneet kaksi ihanaa tervettä lasta, niin senhän pitäisi kaiken järjen mukaan riittää, mutta kun tunteet sanoo toista, niin minkäs teet. Meillä mies haluais kanssa vielä sen kolmannen kullanmurun, mutta sitten olis meidän perheen lapsiluku täynnä.



Jos olisi alkioita jäänyt pakkaseen, niin olisimme varmaan jo lähteneet hoitoihin, mutta kun kaikki pitäisi aloittaa alusta, niin se hieman mietityttää. Vaikka ei ne mulle ole koskaan olleet fyysisesti rankkoja ja nyt kun on saanut jo kaksi poikaa, niin ei henkisestikään, kun ei ole sitä kamalaa tuskaa enää, että saadaanko me koskaan yhtään lasta.



Mutta tulehan kertomaan lisää omista tuntemuksista ja oletteko jo aloittaneet hoidot?



Terv. Hessunen ja pojat ja kamala vauvakuume.

Ja kivaa kun löytyy muitakin samoin ajattelevia. Mukavaa aina silloin tällöin ajatuksia vaihdella kohtalotovereitten kanssa. Osse, sun teksti oli just kuin mun kirjoittamaa, meillä kanssa on ollut nämä kaksi poikaa niin ihania ja helppoja, että mustakin tuntuu, että alkaakohan tässä liian ahneeksi, kun haluais vielä sen kolmannen?!



Niin ja tsemppiä MaijaMehiläisellekin, sunkin nimimerkki (niin kuin Ossenkin) on tuttu tuolta vuosien takaa lapsettomuuspalstalta, on tullut silloin vuosia sitten aktiivisesti seurattua muiden onnistumisia. Nyt ei enää niinkään ehdi, kun tää lapsiperheen arki on vienyt mennessään.



Mutta tulkaahan kertomaan uutisia, jos vaikka tulis luomutärppi tai sit jos hoidot alkaa. Meillä on täällä koko ajan kamala pohdinta päällä, että milloin niihin uusiin hoitoihin?!



Hessunen ja poijjaat