Hera 90

Heipatirallaa,

Tervetuloa uusille, ihana kun tulee uusia kanssasisaria <3 Tänne ei kummempaa, viime viikkoina vauvakuume on ollut valtaisa. Itku meinaa päästä kun hormooni hyrrää niin kovasti. Mulla kierrot on pillereiden lopettamisen jälkeen olleet normaalit ja tasaiset eli sen kp 30-32. Ovikset oon bongannut joka kierrossa..enkä oo kyllä kaivannut niitä kivuliaita nippaisuja alavatsassa vaikka positiivinen asia onkin. Oon vaan kipuherkkä niin tunne ei oo mukavin. Ovulaatio oli viime viikolla ja peittoja ei oo heiluteltu ei sitten yhtään. Ei ois kenenkään muun mies pihtari? En "uskalla" keskustella asiasta miehen kanssa koska tuntuu että hän vetää herneen nenään. Mutta en kyllä tiedä miten tähän pitäisi itse suhtautua :(

En oo myöskään uskaltanut kysyä oliko mies tosissaan kun sanoi "noh ruvetaan hommiin", minä siis palpatin vauvoista ja yrittämisestä. Ja ääni ei tosiaankaan ollut kettuileva vaan enemänkin tuntui että hän olisi jo valmis. En vaan haluaisi pettyä.

Sori oma napailu, mutta ei oo muutakaan paikkaa mihin avautua ja jossa ymmärrettäisi <3

(mun elämää voi muuten seurata  osoitteessa http://theoneilaughwith.blogspot.fi)

Jipponen: Niin se varmasti on, mutta miten sen ajatuksen saisi taottua miehenkin päähän ;) Sinulla sama ammatti kun minulla, työ elämässä olen ollut reilut 2 vuotta ja minunkin mies rakennusalalla töissä (vakityö).

Me ollaan miehen kanssa pidetty yhtä 2011 keväästä asti ja tänä kesänä mentiin naimisiin.
Tervetuloa Daniad mukaan kuumeilemaan! :)

Hera 90

Moikka! 

Ensinnäkin onnea jo plussanneille ja plussa tuulia muille :) Tänne on tullut jo monta uutta kuumeilijaa mukaan.

Täällä odotellaan vieläkin yrittämisen aloitusta...ite olisin jo valmis mutta mies ei. Hän ajattelee enemmän järjellä kuin tunteella, mikä on varmasti ihan hyvä asia mun kanssa :D Asutaan siis rivitalo kolmiossa ja meillä on 3 koiraa sekä kissa. Itse nyt en koe ongelmaa jos tässä pienen hetken vauvan kanssa "joutuisi" asumaan, mutta miehen mielestä tarvitaan enemmän tilaa lapselle. Lisäksi miehen vanhempien maatilalla on sukupolvenvaihdos tulossa ja me oltaisiin halukkaita tilaa jatkamaan..mietityttää että pitäisikö odottaa jotta vaihdos olisi valmis. Mutta siinäkin voi kestää aikansa kuten myös siinä että raskaudun. Ja onko sitä oikeaa aikaa koskaan jos alkaa järjellä asioita pohtimaan?!
Vauvakuumetta ei helpota yhtään, kun kuulin että ystävä on raskaana. Voih kun itekin oisi jo siinä tilanteessa.

Hirmusesti pyörii ajatukset kehää, hyvä ettei itku pääse. Kaikella on taroituksensa, kait.

- Hera90 -

Hei,

Täällä myöskin 23-vuotias vauvakuumeilija, mieheni on 27-vuotias. Yrityskertoja ei vielä ole, vaikka jätin elokuun lopussa e-pillerit pois. Pillereitä kerkesin syödä reilu 2 vuotta. Ollaan ( tai no mä oon puhunut, mies kuunnellut :D) puhuttu vauvasta ja kuume vaihtelee itsellä äärimmäisyyksistä minimaaliseen. Välillä tuntuu että nyt ois todellakin se oikea hetki, mutta sitten alkaa jänskättää ja mietityttämään kaikki mahdollinen. Mutta se varmaankin kuuluu tämmöisen suuren asian haaveiluun/suunnitteluun!? 

Tässä odotellaan että mies lämpenee enemmän ajatukselle. Yrittämisessä kun voi vierähtää tovi jos toinenkin, tai sitten ei :)

Toiveissa olisi siis ensi vuoden lopulle taikka 2015 alkuvuodelle vauva :)

Terkkuja täältä häämatkalta! Ihanaa on ollut ja piristänyt kummasti petipuuhia ;) Pakko oli tulla kertomaan että eilen söin viimeisen e-pillerin! Jotenkin ristiitaiset fiilinset, tuntuu niin ihanalta ja kauheelta samaan aikaan. Mieskin lämpenemään päin ja uskallan jutella sille jo paljonkin vauvajuttuja ilman että hänen ilme muuttuu ahdistuneeksi :D Huomenna kotiapäin täältä ja pääsen kunnolla lukemaan teidän juttuja!

tervetuloa kaikille uusille ja mukavaa loppu viikkoa kaikille! :)