heluna81

kirjoittelen nyt sitten tänne...

Vauva syntyi sitten suunnitellulla sektiolla 11.5 ja on nyt parin viikon vanha. Painoa oli 3655g ja pitutta 51,5cm. Äitylillä ei ollut helppoa leikkauksen jälkeen mm. melkein tulehdus, johon sain antibiootit, joita vielä torstaihin asti syötävä. Mutta toimii=)

Ei muuta kun hyvää kesän alkua kaikille odotaville ja kaikkea hyvää =)

pitkiäkin aikoja itsellä supistelee, eikä ota millään laantuakseen. Mutta jos niihin ei liity kipuja niin ei hätää. Mulla kanssa liikkeitä siinä samalla. Ollut tuommosia jo pidemmän aikaa Rv37+5

että ei onnannut kääntäminen =( Kipeää teki niinkuin olettaa saatoin, vauveli vaan on ja pysyy kuten haluaa. No nyt on sitten sektio aika varattuna, viikko ennen laskettua, eli pari viikkoa =/(ellei sitten putkahda maailmaan ennen sitä) Kokonsa puolesta lääkäri oli perätilasynnytyksen kannalla, mutta valitsin sektion siitä syystä että epäröin alatiesynnytystä kuitenkin. Jos jotain "positiivista" haluaa tästä päivästä hakea niin saatiin vihdoin tietää sukupuoli, ja toinen tyttöhän se sieltä on tulollaan =) Hyvää keskiviikkoa kaikille =)

huomenna olisi nyt sitten se kääntö"yritys", että jännittää niin perkuleesti =/

Pari päivää on ollut vasen alaselkä saakelin kipeä, vissiin liiasta istumisesta johtuvaa. Nukkuminen ja muutenkin röhnöttäminen sattuu, että mietin mitenköhän huomenna siellä äippäpolilla se makoileminen luonnistuu....

Ei oo ollut tuntemuksia että vauveli olisi kääntynyt itsellään, sehän tässä harmittaakin, kun olis halunnut säästyä tuolta käynniltä-

Esikoisen kanssa tässä sinnitelty kipeän "backsiden" kanssa, kaupassa ja ulkona on ollut pakko käydä. Ja kun autoa ei ole, niin tietäähän sen millä kyydillä mennään...Itku on silmäkulmasta tullut tänäänkin moneen otteeseen, kun ei meinaa mistään tulla mitään... varmaan kuulostaapi tutulta.

No jaa, mitäpä tässä höpöttelemään sen enempää. Kerron kuulumiset sitten, kun ollaan jossain suunnalla huomisen jälkeen. Terveisiä kaikille =)



37+2

Tässä alkaa "pelottamaan" tuleva h- hetki. Ensimmäisen raskauden otin NS. rennosti, kuin vain voi ottaa??....Eli en ajatellut oikein mitään synnytyskipuja, kestoa, itse koko tapahtumaan. Siksi kaikki kait menikin "helposti". Nyt sen sijaan on alkanut jännittämään synnytystä, sen verran että välillä tulee paniikinomainen itkunpurskahdus =( Tosin se naurattaa itseäni, kun tässä yksin kotona (viimeksi eilen) sorruin ajattelemaan kaikkea kauheuksia mitä vois tapahtua siinä pykäämisvaiheesssa...No jaa, tarvii alkaa tekemään jotain sellaista mikä veisi ajatukset muualle.



Tässä tosiaan odottelen vielä lähettettä äippäpolille vauvelin käännytystä varten... Se varmaan tässä kaikkein eniten ressaakin ja siitä noi uhkakuvatkin...

No joo, kokeillut olen itsenäni käännellä (valon ja musiikin avulla). Ei vaan tunnu muuta kuin pyörivän aloillaan, DAMN.



no jos tää päivä tästä kerran näyttää aurinkoiselta niin eiköhän mielikin ala kohta vaikuttaa toiselta (pakko yrittää olla positiivinen) vaikka aina ei jaksais =/



Terkut kaikille ja palaillaan taasen =)



viikot 36+2