helinäkeiju25

Samanlaisia ajatuksia oli myös itselläni. Suuren pohdinnan jälkeen päätimme antaa lapselle luvan tulla ja suureksi yllätykseksemme tärppäsi heti ensimmäisellä yrityksellä!!!!

Valitettavasti se meni varhaisessa vaiheessa kesken :( Päätimme yrittää uudestaan ja jälleen tulin heti ensimmäisestä yrityksestä raskaaksi. Nyt on vk 5+6 ja toivon koko sydämestäni, että pikkuinen pysyy matkassa mukana! <3

Se päätös ei ollut helppo! Muistan, kuinka pitkään puhuimme, että antaisimme pikkuiselle mahdollisuuden, mutta käytännössä en siihen pystynyt. Sitten kerran se tapahtui ja olin siihen valmis! Meillä meni siis niin, että mies oli paaaaaljon aikaisemmin halukas, kuin itse.

Onnea yritykselle! :)

lisäys: liittyisin mielelläni tuohon toukokuulaisten ryhmään (itselläkin LA toukokuussa, jos kaikki menee hyvin), mutta ryhmällä ei valitettavasti ole salanimeä :/ En tiedä, olisiko perustajan mahdollista muuttaa sitä?! :)

Onnea plussanneille! :)

KM oli itselle todellinen järkytys. Toki tiesin, että niin voi käydä, mutta en ymmärtänyt, että niin todella voi käydä. Juuri minulle, itselleni. Että pikkuinen vaan lähtee pois. Pari päivää ennen KM muistan sanoneeni puolisolleni, että rinnat ei tunnu enää yhtä turvonneilta ja sitä hieman ihmettelin, mutta en sen enempää. Seuraavina päivinä sattui vatsaan, mutta se ei ollut "kovaa kipua" eli kestin ilman särkylääkettä. Sitten aamulla heräsin ja huomasin, että vuodan verta. Itkin hysteerisesti ja oikeestaan samantien tiesin, ettei pikkuinen selviä. Soitin päivystykseen, mutta sieltä sanottiin, että jos kipujen kanssa pärjään kotona, he eivät voi tehdä mitään. Otin särkylääkettä, sen verran sattui. Tuntui hieman kuin kuukautiskivut olisivat alkaneet. Pikkuinen tuli itsestään pois. Se näky ei ollut kamala, vaikka niin pelkäsin ;( Se oli pieni, vähän kananmunan valkuaista muistuttava kaunis pieni enkeli <3 Itkin kolme päivää, söin suklaata ja mietin sitä tunnetta, jonka muistan kokeneeni kun ensimmäisen kerran plussasin. Olin varma, etten enää ikinä halua yrittää raskautua. Vähitellen ymmärsin, että pelkäänkin nimenomaan menetystä.. en rakkautta <3

Nyt pohdin kovasti, milloin uskaltaisin varata varhaisultran. Ja myös sitä, mitä jos siellä ei näy mitään? En kestä enää uudestaan sitä.. Haluan ajatella kuitenkin nyt, että oon tällä hetkellä raskaana <3 Tänään tein juuri (en edes kehtaa kertoo monenneko) digitaalisen testin ja se näytti "raskaana 3+" :) 

Anteeks, kun en lukenut kaikkia kirjotuksia huolella :/ Toivon kuitenkin, että teillä kaikilla tärppäisi <3 En tiedä olenko paras neuvomaan raskautumisessa, kun meillä on molemmat tärpänneet heti ensimmäisestä yrityksestä (siis KM pikkuinen, sekä tämä nykyinen <3) Mutta mitä olen tehnyt: 

1. Juonut greippimehua (ainakin 2dl päivässä ellen enemmänkin)
2. Syönyt raskausvitamiinia
3. Harrastimme oviksen aikaan seksiä joka toinen päivä 

Tsemppiä siskot <3

kiitos selkeistä vastauksista :) -ap

Olen aikaisemmin kirjoitellut tuonne vauvakuume palstalle ja nyt löysin tämän!

Olen 26-vuotias, esikoista hyvin varhaisilla viikoilla odottava (: Sain KM:n heinäkuussa, joten vielä en uskalla iloita ;( 

Olisi ihanaa liittyä tuohon fb-ryhmään, mutta en taida vielä uskaltaa..