Helene4

tännekin, kun vaihteeksi kirjautuminenkin toimii..

HYTTYNEN olikin saanut pojan, ONNITTELUT!! Luin nimittäin uteliaisuuttani tuolta toisesta pinosta:)

JENNULI, kyllä ne pisteet tulee tosiaan ihan oksentamisen aiheuttamista lihas"krampeista" kasvoilla, mulla oli samaa jopa synnytyksen jälkeen kakkosesta, olin kuin hakattu naamaltani kun oli täynnä punaista ja purppuraa pistettä.

Mulla on pahoinvointi palannut, tosi kamalaa, jopa se keinumisen tunne päässä on tullut takaisin. Nestettä on ryhtynyt keräytymään myös, mutta se oli odotettavissakin kun turpoan jokaisessa raskaudessa näiltä viikoilta loppuun saakka. Kohdun reuna tuntuu reilusti navan yläpuolella, aika ylhäällä, mutta johtunee taaksepäin kallistuneesta kohdusta että ensin puskee ylöspäin. Neuvola vasta maanantaina, onkin jo aikaa edellisestä käynnistä, ihanaa päästä sydänäänet kuulemaan, vaikka hengissä tuolla ollaan selvästi kun liikkeet tuntuu vähän väliä (ja eniten alkaa pyöriä muuten kävellessä, eikä makuulla, niinkuin kuopus). Mutta tässä pikaiset, täytyy alkaa hoitaa muksujen iltahässäkkää..



*Helene 16+4*

kirjautumaankin pääsee taas vaihteeksi..

HULDAHUOLETON, ei mulla ole liian alas laskeneet verenpaineet, ajoittain on ollut alhaalla, mutta hyvin ne on normaalina pysyneet, pulssi tahtoo olla kyllä matala aina.

Omassa olossa ei suurempaa muutosta, paitsi että pahoinvointi on alkanut uudestaan, mikä ei yhtään kiva, kun tätä oli koko alkuaika muutenkin. Taas on palannut se päässä pyörimisen tunne, keinutus ja hirveä olo:( Turvotusta on tullut myös, mutta se oli odotettavissakin, kaikissa raskauksissa kertyy hirveä määrä nestettä, onneksi ilman mitään raskausmyrkytysoireita kuitenkin, eli lienee mun kehon tapa suhtautua vain raskaana olemiseen. Kohdun yläreuna on hurjan korkealla, reilusti yli navan, johtuukohan siitä että kohtu on taaksepäin kallistunut niin työntää ylöspäin ensin. Maanantaina vasta neuvolakin, tuntuu että on ikuisuus viime käynnistä kun oli rv.12. Ihana päästä kuulemaan sydänäänet, vaikka hengissähän masussa selvästi ollaan, on sen verran tarmoa liikkeissä:) Rakenneultra varattu 2.7, sitten onkin jo puoliväli menossa, kyllä hurjan nopeasti aika kulunut, varsinkin kun tuo ekat 13 viikkoa meni pelon kierteessä kun ei tiennyt selviääkö pieni eteenpäin.

Toivottavasti marrasmasut intoutuisivat kirjoittelemaan kuulumisiaan, lienee niin tasaisen rauhalliset ajat meillä nyt ettei uutta kerrottavaa löydy:)



*Helene 16+4*

että uusi ketju aloitettu, olis voinut vähän ihmetellä kun ei kukaan kirjoittele, jos olisin tynkäketjua yksinäni jatkanut :)

Oireilut muuttavat muotoaan, pahoinvointihan oli hurjaa alussa ja sitten oli pari viikkoa liki poissa, mutta nyt on palannut lievempänä, aamupäivisin ja illalla makuulle mennessä on oksu kurkussa:( Ja nyt on alkanut "levottomat jalat", eli iltaisin sänkyyn mennessä on aivan kamala tunne jaloissa, pakko heilutella ja nousta kävelemään, eikä sekään auta. Lisäksi se ääretön väsymys on vaihtunut outoon unettomuuteen;nukun tunnin-kaksi syvää unta ja herään virkeänä sen jälkeen ja tuskailen ja kääntyilen sängyssä pari tuntia kunnes nukahtaa uudelleen:( Tosi ikävää, ennemmin ottaisin takaisin sen entisen päikkärit 2h+yöunet 10h-tyylin. Enää en nukahda edes päikkäreille, joten liiasta nukkumisestakaan ei taida olla kyse tuossa yövalvomisessa. Mutta positiivisia asioitakin on, selkäkipu on lähes loppunut ja vauvan liikkeet tuntee tosi hyvin ihan kädelläkin:) Kohtu tuntuu ylettyvän hieman navan yläpuolelle, mutta edelleen vauva viihtyy tuossa vasemmalla puolella. Mies sanoi että kai se vieläkin tekee tilaa sisarukselleen, kun ei ole ymmärtänyt että onkin siellä yksin. Meinas tulla itku itsellä tuosta ajatuksesta, ihan viime aikoina on pyörinyt mielessä nimittäin tuo menehtynyt kaksonen, kaipa se on ihan normaalia miettiä sitäkin, kun en ole juurikaan ajatellut tuota, kun oon ollut vain niin iloinen tästä joka selvisi. Taitaa myös hormoneilla olla osansa näissä mietteissä.. Neuvolaan vielä puolitoista viikkoa, tuntuu että on ikuisuus viime käynnistä, vaikka eihän siellä mitään ihmeellistä tehdäkään, sydänäänet tietty on kivat aina kuulla, mutta kun tuosta myllerryksestäkin tiedän että elossa siellä ollaan, niin eiköhän ne äänetkin kuulu:) Päätin olla hankkimatta kotidoppleria, sillä oman vauhkouteni tuntien olisin ne kuulokkeet korvilla kaiken aikaa ja kun tosiaan nuo liikkeet tuntuu niin hyvin, ettei hengissäolemisen tarkistamisen vuoksi kannata sitä hankkia. Olisin kyllä hankkinut, ellei liikkeet olisi tuntuneet niin varhain:)

Mutta sadepäivän puuhiin nyt, lattianpesua ja siivoilua, yäk!!



*Helene 15+6*



ps.hihhei, huomenna viidennelle kuulle:)

Mulle voisi vaihtaa tuohon esittelypinoon tän uusitun nimmarini ja lasketuksi ajaksi tuon 20.11 joka jäi voimaan np-ultrassa.

Mitäs täällä, yhtä haipakkaa on kun nuo koululaiset jäi kesälaitumille, tuntuu että alkaa päivärytmi heittää häränpyllyä jo alkuunsa, ja meteli ja sotkumäärä on hurja, verrattuna koulupäiviin..Lisäksi tuo 3v kuopus on niin tottunut olemaan mun kanssani kaksin kun isot olleet koulussa, että on kuopuksella hiukan sopeutumisvaikeuksia siihen että on isommat tuossa seurana:) Ihan hyvää harjoitusta silti, ettei syystalvella olekaan ainut "pieni" enää, mahtaa tulla ekaa kertaa mustasukkaisuuskohtauksia täälläkin, kävi niin hienosti noiden kolmen kohdalla ettei mustasukkaisuutta ollut koskaan, tosin ekan ja tokan ikäerokin vain 1v9kk niin ei oikeastaan ehtinyt esikoinen tottua olemaan ainut lapsi. Kakkosen ja kolmosen ikäero sitten oli suht sama mikä tulee kolmosen ja tän masukin ikäeroksi, eli reilu 4v, mutta tuo kakkonen ei ollut mustis ihan luonteestaan johtuen, on sellainen viilipytty ollut elämänsä:) Mutta tää kuopus on toista luokkaa, tuntuu oudolta että pienin on isommilleen mustis!! Niin jää nähtäväksi mites sitten kun ei kuopus olekaan enää pikkuisin..

Musta tuntuu ihan älyttömän vanhalta (fyysisesti) odottaa tätä neljättä, lienee iästä johtuvaa nämä fyysiset vaivat, nuo kolme kun menneet niin mukavasti ja energisesti loppuun asti. Nyt on täysi uupumus jo tässä vaiheessa ja joka paikka kremppaa. Selkää särkee TAAS, vasen kylki on kipeä, kuin jotain repeäisi siinä, väsyttää ja heikottaa ja lisänä vielä nuo nenäverenvuodot.. Sanoinkin kaverille tänään että millaistakohan eloni on syksyn tullen, kun oon näin vaivainen jo nyt:/ Eikä periaatteessa ikää ole kuin 31v (pian 32..), mutta lienee vaikutusta sillä että eka tuli jo 10v sitten, oon vanhentunut ennen aikojani:) Masussa taas heilutaan, lohduttelee varmaan minua:) Höh, onpas tullut valittavaa kirjoitusta, superonnellinen yleisesti olen kuitenkin tästä pienestä, tuo selkäsärky vaan pistää pinnan vähän kireälle..



*Helene 15+4*

kaksosraskaus jo rv.7+1 ultrassa, mutta vain toisessa sikiöpussissa oli elävä sikiö. Mulla tosin oli ollut tuhruvuotoa enemmän ja vähemmän jo rv.5+ asti. Pmalla kohdallani kaikki kävi kuitenkin hyvin, menehtynyt kaksonen vuoteli pikkuhiljaa pois rv.13 mennessä. Vaikeaa oli silti uskoa että toinenkaan pysyy sisällä, onneksi ultria oli lyhyin väliajoin, sai luottamusta edes hetkeksi. Aika paljon riippuu siitäkin, että onko menehtyneellä kaksosella omat kalvot ja oma istukka. Tsemppiä sulle, kaksosraskauksina alkaa niin moni raskaus kuitenkin ja suurin osa jatkuu yksisikiöisenä ihan normaalisti loppuun saakka vaikka toinen jäisi matkasta.



Helene 15+3