Helene4

Esikoisen aikaan irtosi su-ma-yönä, syntyi torstaina.

Kakkosesta irtosi la-iltana, syntyi su-ma-yönä.

Kolmannesta irtosi vasta ekassa yliaikatarkastuksessa kun "irrotteli kalvoja" lääkärissä, synnytysyritys päättyi 2vrk myöhemmin sektioon.

pitelee, mutta hyvä niin, ihanaa kun ei tarvitse pukeutua juurikaan ulos mennessä ja pyykkiäkään ei kerry muksuilta kokonaista vuorta päivässä. Rannalla ollaan kuopuksen kanssa vietetty aikaa aamupäivät, ei ole vielä aamusella ryysistä ja ilmakin vähän raikkaampi yön jäljiltä kuin keskipäivällä. Paha vaan kun noin aikaisin ollaan liikenteessä niin olen aivan uuvuksissa ja VOIMATON jo tähän aikaan. Olo on kuin kestokrapulassa, kädet tärisee ja sydän hakkaa niin että oikaistava levolle iltapäivisin. Ollaan sitten miehen tultua töistä käyty uudet ulkoilut iltaa vasten, oon pyrkinyt vähentämään tuota loikoilua ja yrittää ulkoilla kun säät sallii, ehtii taas tulevina sadekausina loikoilla riittämiin..

Yölliset supistelut jatkuvat, onneksi näitä oli jo kuopuksesta suunnilleen samoilta viikoilta ihan mitään tarkoittamatta, mutta inhottavaa herätä niihin öisin, päivisin on vain muutama pieni supistus tuntunut koko aikana. Öisin repii kylkiin ja alavatsaan, mutta ei suinkaan synnytyssupistusten voimakkuudella, lienee niitä harjoitussuppareita, vaikkakin ovat hirmu kivuliaita. Viime yönä alunperin heräsin siihen, että olin kääntynyt AIVAN VATSALLENI ja vauva jumputti monta kertaa peräkkäin mahassa. Siitä kun käännyin niin repi vietävästi taas tunnin verran. Aika jännää, miten tuntuu että kaikki "oppikirjojen" oireet on sattunut tähän raskauteen, helpolla olen päässyt edellisissä raskauksissa loppujen lopulta. Nyt on kremppaa krempan jälkeen ja yhtäaikaa ja erikseen. Kyllä minä ne kestän toki, kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Ensi viikon torstaina on rakenneultra, teenkin siitä koko päivän reissun, kun joutuu toiseen kaupunkiin muutenkin lähtemään, käydä vähän ostoksilla samalla:)

Tuli tosta rd:sta mieleen, mä kävin ekassa raskaudessa ´99 ylipainon vuoksi sokerirasituksen jossa kaikki arvot oli kunnossa, sitten kakkosesta ´01 ei puhuttu mitään vaikka painoin viitisen kiloa vielä enemmän kuin esikoisesta. Ennen kolmatta raskautta sitten laihdutinkin reippaasti ja ei ´05 odotuksessa puhuttu mitään (vaikka bmi oli yhä 26) ja nyt taas tässä raskaudessa väläytteli sokerirasitusta, koska sinne joutuu kuulema nyt kaikki yli 25v joilla bmi yli 25. Mutta sen koommin ei puhetta ole ollut, josko sitten toisessa lääkärineuvolassa sanoo siitä sitten? Eipä mulla ole mitään sitä vastaankaan, en kokenut kamalana kokemuksena esikoisenkaan aikaan sitä koetta.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!!



*Helene 18+5*

Ajatukset vähän hukassa, tullut luettua niin paljon ikäviä uutisia monesta eri pinosta täällä, marraskuisissa juuri suru-uutinen myös:( Itsekin kärsin viikonloppuna öisin supistuksista ja huolihan kaiken summana heti on ihan hirveästi. Onneksi masussa liikutaan normaalisti edelleen, mutta menen kyllä näyttäytymään lääkärille jos nuo yösupistukset jatkuvat. Selkäkin taas jumissa, kun makoilin paljon viikonloppuna, ettei ainakaan rasituksesta tule suppareita. Onneksi ne tosin on harvakseltaan mutta kipeitä ovat, ja omituisesti just öiseen aikaan, ei päivisin, vaikka touhuilisi jotain. Voihan ne tietty olla kasvukipujakin, en mene vannomaan..

IRISH, mulla on ollut jokaisessa raskaudessa melko alusta saakka sellaisia "sähköiskumaisia" tuntemuksia alapäässä, lienevät ihan asiaankuuluvia, kun ei ole ainakaan noissa kolmessa aikaisemmassa mitään aiheuttaneet.

Jaksuja kaikille!!



*Helene 18+3*

OHRIS, todella suuret osanottohalaukset, tämä on tilanne johon ei voi edes löytyä sanoja:(

Omalla kohdallani jalat eivät olekaan nousseet maanpinnasta koko raskausaikana, joka päivä on mielessä menettämisen mahdollisuus/pelko, joka on välillä aivan sietämätön. Kolme peräkkäistä keskenmenoa kun oli ennen tätä raskautta ja tässäkin raskaudessa toinen kaksosista jäi matkasta, niin en ole ehtinyt ajatella niin pitkälle että onnellisesti olisi vielä aikanaan elävä nyytti sylissä. Niin paljon voi tapahtua niiden "turvallisina" pidettyjen viikkojen jälkeenkin, että ei pääse rentona vain odottelemaan laskettua aikaa..

ADARA, mulla on jo parisen viikkoa tuntunut painontunne alapäässä, ihan kuin pian luiskahtaisi jotain ulos sieltä. Mulla tosin jo neljäs tulossa, samaa muistan olleen kolmannen odotuksessa myös hyvin varhain. Tuo kolmas vielä kun otti tavakseen "pyöriä" päänsä varassa ympyrää, niin olin aina varma että kyllä se noin porautuu pian pihalle sieltä, mutta eipä porautunut, kun syntyi vasta rv.42+0:)

Ajatukset on vähän hukassa nyt, kun lukenut useammankin myöhäisen km-ilmoituksen lähiaikoina, joten paras ettei edes mieti mitään kerrottavaa. Jaksuja kaikille!!



*Helene 18+3*

ANEN, vaikken tänne kuulukaan, mutta kun katsellut kaikkia odottajia täällä:) Eli mulla kun alkoi yllättäen km jälkeen tää raskaus ja ekassa ultrassa rv.7+ sanoivat että kaksoset olleet ja vaan toinen lähtenyt kehittymään (mulla tuhruvuotoa oli rv.5 lähtien) ja että toinen vuotaa ja kuivuu pois ajan myötä. Vuotoa kesti rv.13 asti, milloin enemmän, milloin vähemmän. Ja kun sulla tiedossa että kaksi siirrettiin, niin olisin kyllä toiveikas että yksi jää kehittymään silti. Toivoa ja onnea sinulle, toivottavasti käy yhtä hyvin kuin itselläni, nyt kasvanut jo rv.18+1 asti tämä selvinnyt kaksonen:)