Helene4

Nimittäin hyvävointisuus, sentään oli hetki että pahoinvointi oli poissa, nyt taas ollut 24h/vrk, oksentaa ei sentään joudu (toistaiseksi), mutta jotenkin tuntuu että tuliskin yrjöt niin hetken helpottaa ennenkuin alkaa uudestaan oksettaa. Nyt on heti aamulla noustessa oksu-olo ja sitä se on nukkumaanmenoon asti, ja sitten makuulla alkaakin ihan mieletön närästys. Ei ei ja ei, kuinkahan monta kertaa tekee tätä vielä; oksettaa-ei okseta-oksettaa taas... Ja nyt lisänä mieletön huimaus, ulkoillessakin joutuu istumaan vaikka kivirappusille, kun kaikki voimat valahtaa hetkessä pois. Kyllä on rasittava raskaus menossa, verrattuna kuopukseen, josta voin loistavasti jo näillä viikoilla ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Sitäkö tämä ikääntyminen tuo tullessaan sitten.. No, palkinto odottaa sitten jossain neljän kuukauden päässä, sitä tässä vaan yrittää ajatella:)

Hauskaa viikonloppua kaikille, miehellä alkaakin loma tämän päivän jälkeen, josko sitä saisi voimia itsekin kun ei tarvitse yksinään puuhailla kaikkea joka päivä..



*Helene 21+0*

IRISH, tuo ultrakuva on aivan tajuttoman ihana, siis syötävän söpönen!! Ihan kateeksi käy kun jotkut pääsevät tuohon 4D-ultraan, itse saisi matkustaa tooosi kauas että saisi sellaisessa käytyä. Ihminen on muuten kumman utelias olento, noista syntymättömän sukupuolista. Itselle kun on vielä kolmen tyttösenkin jälkeen sama mitä merkkiä neljäs on ja tätä on vahvistanut vielä nuo keskenmenot ja vauvansaamisen vaikeus ja nyt vielä kun oli ihme että edes yksi kaksosista jäi masuun, niin ei ole ihan ensisijainen toive saada tiettyä sukupuolta, vaan elävä vauva. Tätä ei ymmärrä jotkut tuttavat/kaverit ollenkaan, joille en ole juurikaan puhunut noista menetyksistä, ovat sitä mieltä että AINA odottaja toivoo edes piirun verran enemmän toista sukupuolta. Kai minä oon sitten kummajainen, mutta ei-en toivo yhtä merkkiä sen enempää kuin toistakaan, jahka vaan jompikumpi siellä pysyisi hengissä:) Ja tuo tyttöfiiliskin on ihan oma mutu-tuntuma, ei mikään ensisijainen toive, vaikka siitä olenkin enempi puhunut kuin poikavauvasta. Ihanaa vaan kun joka päivä tuntee että siellä hengissä möyritään:)

Voih, kun aina olis monellekin kommenttia, mutta unohtuu jo ekalle vastatessa ja muistaa sit vasta kun näkee taas lähetettyään että himputti, tuolle piti vastata myös..



*Helene 20+5*

Hui, oon vasta alkanut tajuta että tässähän on enää neljä kuukautta marraskuuhun!! Jotenkin jäänyt ajattelematta eteenpäin ajan kulumista:/ Jospa tällä kertaa saisi laitettua jotain vauvalle valmiiksikin hyvissä ajoin, kuopuksen l.a kun oli heinäkuun lopussa niin vielä heinäkuun puolivälissä vasta suunnittelin tuota vaatekaapin tuunaamista ja hätäisesti ryhdyin sitten toimeen vasta viikkoa ennen laskettua aikaa:) Täytyy tuo neljäs välivaatekaappi nimittäin tälle tulokkaalle myös tuunata (niissä kun vain tanko, vaihdan hyllyllisiksi). Onko kukaan pohtinut kotiintulovaatteita vielä? Kun pohdiskelin, pärjääkö vauva tullessa vielä kevyttopatulla teddyhaalarilla vai pitäiskö suosiolla hankkia ensitalvipuku ja ottaa synnärille mukaan..kun ei tästä rannikko-suomen säästä ikinä tiedä, voi olla joko lunta&pakkasta tai sitten ihan aurinkoisen lämmintäkin..ja riippuuhan se sitten siitäkin syntyykö marraskuun alku- vai loppupuolella tai jopa joulukuun puolella:/ Lienee parasta ottaa sitten toppahaalarikin mukaan. Onkos joku jo hakenut/saanut äitiysavustuksen? Kun mietin tuossa että kuinkas kauan hakemuksen jättämisestä maksetaan äitiysavustusraha (siis se 140e), kun en ota tällä kertaa pakkausta vaan tuon rahan, ostetaan sillä sitten käytännöllisempiä tavaroita vauvalle.

Supistukset itselläni tässä raskaudessa on ilmenneet ihan sillä, että ikäänkuin kohtu "lyö lukkoon" kovaan kramppiin, ei toki niin kipeästi mitä synnytyssupistuksissa, mutta selvästi huomaa ja erottaa ns.repäisykivuista. Kohtu on silloin selvästi kivikova ja tuntuu että reisissäkin lihakset supistuvat.

Onko kaikki, joilla jo entuudestaan lapsia, kertoneet lapsille tulokkaasta? Meillä ei ole kerrottu, mutta varmasti aivan pian kerrotaan, ei oikein syytä enää olla kertomattakaan kun rakenneultrassa oli niin hyviä uutisia. Koululaiset on jo jonkin aikaa tuijotelleet mahaani ja ihmetelleet miksen käytä enää normaalihousuja:) Jäänyt vaan noista keskenmenoista niin päälle se, ettei kovin herkästi tule kerrottua, mutta josko tässä oltaisiin turvallisilla vesillä jo(??)

Pitäisi inventoida tuo vauvanvaatekasa, niitä kun on pusseissa, laatikoissa ja hyllyillä hirveät määrät jo kerääntynyt, pitäisi vähän katsella koon ja värin mukaan niin näkee vähän mitä tarvitsee lisää vielä, vai tarvitseeko mitään:) Mulla siis tuo tyttötunne niin vahvana, että en oikein usko noiden poikamaisten menevän käyttöön ollenkaan, mutta sehän sitten jää nähtäväksi, tosin kolme kertaa olen ihan itse oikein arvellut tulokkaiden sukupuolen:)

Njaa, romaania pukkaa taas, jaksuja kaikille!!



*Helene 20+4*

LAURIS, tervetuloa, mukavaa aina kun haahuja tulee lisää pinoon!!

MYY, supistelut on öistä vähentyneet, jonkinverran on nyt ollut päiväsaikaan, mutta sen verran harvakseltaan etten ole kauhean huolissani ollut. No, ainahan sitä huolissaan, mutta eniten pelotti ne leposupistukset joihin heräsi, sen nyt vielä ymmärrän että on touhuillessa ja rasittuneena jonkin verran. Sulla onkin siis synnytys "ovella":) Ihanaa kun haahuihin tupsahtelee välillä vastasyntyneitäkin, ollut vähänlaisesti synnytyksen kynnyksellä olevia pinossa vielä.

Oma olo on edelleen onnentäytteinen, torstain loistavasta ultrasta johtuen:) Vaikka eihän ultra koskaan 100% luotettava ole, eikä aina saada kaikkia rakennevikoja sillä selvitettyä, niin kuitenkin kaikki vaikutti olevan hyvin, sen mitä sillä voi katsoa. Ai niin, pahoinvointi on tyssännyt kuin seinään!! Valtavan upeaa, näistä kahdestakymmenestä viikosta kun n.14 viikkoa voin todella huonosti, on merkillinen olo kun voi syödä mitä haluaa ja milloin haluaa! Vaa´asta huomasinkin tämän jo tänä aamuna, kun heilahti viisari 2kg eteenpäin edellisestä neuvolakäynnistä:) Mutta hälläväliä, painoa saanee tullakin, kun olin edellisessä neuvolassa vielä miinuksen puolella alkupainoon nähden..

Masussa on kuin onkin tuntunut hikkailua, kun ihmettelin ja kyselin jokin aika sitten voiko näin "aikaisin" tuntua vauvan hikottelu, mutta sitähän se lienee, on jo neljä kertaa ollut sama nykytys samalla tavalla:) Alkanut erottaa nyt viikon sisällä mikä on jalan ja mikä käden liikettä ja mahan päältä tuntee myös miten päin pikkuinen siellä makoilee:) Kaiken kaikkiaan, tosi mukava olo ollut, TIEDÄN että kaikki tuon ultran ansiota:)

Hyvää alkanutta viikkoa muillekin, toivottavasti iloisuus tarttuu!!



*Helene 20+3*

Eilen siis rakenneultra, katsoi tarkasti kaikki rakenteet (aivot, sydän, munuaiset, sormet&varpaatkin!) ja koska oma olo tuntui niin upealta kun kaikki oli hyvin, että tuntui niin vähäpätöiseltä udella sukupuoliveikkausta niin ei kysytty. Omin maallikkosilmin en ollut näkevinäni mitään ulokkeita, joten liekö tyttöfiilikseni oikeassa, jää nähtäväksi sitten marraskuulle:) Vauvan pään halkaisija vastasi melko tarkalleen viikkoja (mitan mukaan oli rv.20+0 jo eilen) joten täsmälleen samoissa mitoissa kuin np-ultran mukaan oli. Onnenhuumassa leijunut eilisestä siis, loistavia uutisia oli, kun pelkäsin jo pitkään kaikenlaista jälleen. Hyvää viikonloppua kaikille!!



*Helene 20+0*